Pohjoinen ulottuvuus ja ruuti
Kokoomuksen meppinelikko ehdotti lokakuussa EU:lle Itämeri-strategiaa, johon sisällytettäisiin kaikki se, mitä pohjoisena ulottuvuutena nykyään tunnetaan. Tai tarkemmin sanoen: se mitä pohjoisena ulottuvuutena ei tunneta. Ongelma on ollut, että Suomen vuoden -99 puheenjohtajuuskauden keskeinen innovaatio ei sittenkään saanut vauhtia alleen. Ohjelma ei ollut tuottanut toivottuja tuloksia, sitä tunnettiin huonosti eikä ollut syytä odottaa, että laajentumisen jälkeen tilanne muuttuisi ainakaan suotuisampaan suuntaan.
Tarkoituksemme olikin kääriä sinänsä käyttökelpoinen idea uusiin kääreisiin, joissa hyödynnettäisiin vastatapahtunutta EU:n laajentumista. Uusilla jäsenmailla olisi hyvinkin motivaatiota vahvistaa Itämeren ulottuvuutta – siitähän tuli laajentumisen myötä melkein EU:n sisämeri. Ja näin hankkeelle saataisiin lisää poliittista hauista, jos onnistuisimme valjastamaan muun muassa puhtia täynnä olevat puolalaiset Itämeren asialle, pohjoisempiakaan alueita unohtamatta.
Nimivalinta ei tietenkään ollut sattuma. Kyseessä on huutavin paikallinen ympäristöhaasteemme. Toisekseen tarvittiin sana, joka symmetriasyistä kolkuttelisi Välimeri-strategiaan tottuneiden omaatuntoa ja oikeustajua. Halusimme enemmän kuin hienon aatteen, halusimme budjettilinjan. Instrumentin, joka muuttuu tutkimushankkeiksi ja ympäristönsuojeluksi. Se oli aika loogista siihen nähden, mitä olimme vaalikampanjan aikana menneet lausumaan.
Ajoituskaan ei ollut sattuma. Oli vajaat kaksi vuotta Suomen uuden puheenjohtajakauden alkuun, joten hyvät ideat on korkea aika löytää, vakiinnuttaa ja paketoida myyntikuntoon.
Kesti melkein puoli vuotta, kunnes demareiden meppikolmikko jyrähti ideallemme. Olemme kuulemma keksimässä ruutia uudelleen. Miten miellyttävää, että sosialistit antoivat meille näpsäkän metaforan aivan tarjottimella. On siksi suorastaan mahdotonta vastustaa kielen viettelystä: emme keksi ruutia uudelleen, yritämme vain saada sen syttymään.
Nokittelu ja ilkkuminen on oikeasti tarpeetonta. Olemme kaikki isänmaan asialla ja tekemässä parastamme. Karkailevat mopot, egotripit tai menneiden saavutusten vähättely ei ollut mielessämme. Emme olleet myöskään aikeissa heittää Suomi-lasta Itämeren vesien mukana, kuten joku asian muotoili. Yritimme pikemminkin elvyttää sitä.
Tämä episodi on ehditty pukea riidaksi, johon suomalaismepit ovat ajautuneet. Siitä ei ole kyse, vaikka ymmärrän, että kokoomusmeppien vilkas esiintyminen mediassa on saattanut ärsyttää kollegoja.
Asioista kannattaa etsiä niiden valoisa puoli. Jos vain riitely on se, millä media saadaan kiinnostumaan mepeistä, voimmehan me vaikka leikisti riidelläkin. Ja vähä vähältä alkaa valjeta, että EU-parlamentissa on haastetta, tapahtumia ja jopa valtaa.
