Miksi juuri Kokoomus?

9.2.2005

Olet varmaan kyllästymiseen asti vastaillut kysymyksiin puoluevaihdostasi, mutta minä heräsin ihmettelemään asiaa vasta nyt. Miksi valitsit kaikista puolueista juuri Kokoomuksen? Kokoomus edustaa itselleni köyhien ja työttömien alasajamista ja rikkaiden verotuksen pienentämistä. Olenko väärässä vai kannatatko todella tällaisia arvoja?
Noora

Hyvä Noora, mielestäni sinä olet väärässä, tai ainakin niellyt yhden yleisen kliseen Kokoomuksesta. Että se olisi köyhät kyykkyyn -puolue. Mieti tarkkaan, voisko sen imagon synnyttäjä olla joku, joka hyötyy siitä.

Minä ainakin otan kaikki oikeuteni tavoitella oikeudenmukaisuutta ja puolustuskyvyttömän asialla oloa. Se onkin mielestäni ainoa asia, joka vallankäytön oikeuttaa. Ja koska jokainen päätyy heikoksi ennemmin tai myöhemmin, olisikin hulluutta luoda yhteiskuntaa, joka kampittaa lopuksi.

Kun itse jouduin poliittisesti orvoksi syksyllä 2003, lähtöni syyt ymmärrettiin häkellyttävän hyvin. Sen sijaan Kokoomukseen liittyminen aiheutti keskisuuren ryöpyn, aina lähes samoin sanoin: kuinka voit ajaa ihmisoikeuksia, heikompien ja ympäristön asiaa Kokoomuksessa?

Vastasin: miksi en? Ollessani kehitysyhteistyöhommissa totuin siihen, että ankarinkin vasemmistolainen piti kehityksen avaimena pienyrittäjyyttä ja mikroluottoja. Ehdotin logiikkaa: miksei sama pätisi täälläkin?

Globalisoituvassa maailmassa suomalaisten haaste on löytää selvitymisstrategia, ne työpaikat, joita Kiina-ilmiö ei huuhdo pois. Mahdollisuutemme on luovassa ja innovoivassa tuotekehitystyössä. Juuri tämä oli syynä siihen, miksi valitsin poliittisen kotini tältä suunnalta: tasapäistämisellä ei luoda innovaatioita, rohkaisemalla luodaan.

Puolueen tilaisuuksissa kylmyydelle ei ole löytynyt katetta. Olin todella iloisesti yllättynyt siitä mitä näin. Ja ei kukaan lähde tieten tahtoen ajamaan ”kovia arvoja”, ”purkamaan peruspalveluita”, ”sortamaan heikkoja” tai pistämään ”köyhiä kyykkyyn”. Erityisen epäuskottavalta se tuntuu ajatellessa Kokoomusnaisia, joista suuri osa on opettajia tai hoitoalalla. Tämä joukko tuskin olisi ensimmäisenä repimässä sosiaaliturvaa, sehän heijastuisi nopeasti omaan työhön.

Siksi aloinkin kysellä pitkän linjan kokoomuslaisilta, milloin Kokoomuksesta tuli pahojen puolue.

Vastaukset jakaantuivat kahtaalle. Seitsemänkymmentäluvun taistolaisuus vastusti riistokapitalismia ja tarvitsi vihalleen kotimaisen kohteen. Porvari sai nukkua huonosti, kun lautasellinen Guatemalan verta kipattiin hänen tunnolleen noin vain. Keskivertokokoomuslainen opettaja oli tapahtumiin yhtä osaton kuin Teiniliiton finninaama, mutta mielikuvajulkisuus sai Kokoomuksesta vahvan erävoiton.

Toinen imagollinen takaisku sijoitetaan 80-90-luvun vaihteeseen, jolloin talouden ylikuumeneminen ja rahamarkkinoiden liberalisointi ajoi maan syöksykierteeseen. Yhteisvastuullisesti tehdyt ratkaisut menivät Kokoomuksen piikkiin. Tuolloiset hallituskumppanit istuvat nyt hallituksessa ehjin nahoin, ja kiinnostavaa on huomata, etteivät esimerkiksi valtiovarainministerin (sd) toimet perusteluineen juurikaan eroa kokoomuslaisista painotuksista.

Politiikka on keskustelua ennen muuta keinoista. Kaikilla puolueilla on kuta kuinkin samat päämäärät, mutta näkemykset tavoitteisiin pääsemisestä eroavat. Siksi en millään voi suostua siihen, että joku veisi puoluejäsenyyden perusteella oikeuteni tavoitella rauhaa, vakautta, hyvinvointia ja heikomman turvaa, sitä samaa mitä muutkin. Itse olen sitä mieltä, että mm. demareiden on korkea aika päivittää keinonsa, koska näethän Noora ettei tämä heidän reseptinsä tuota hyvinvointia ja työllisyyttä. Mistä he saavat loputtomiin oikeuden olla pienen ihmisen asialla ja tehdä päinvastaista politiikkaa?

Resepteistä on nyt keskusteltava.

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *