Arvoisa Puhemies,
parlamentin päästölauselmaa analysoidessa on todettava, että meillä on takanamme ihmisoikeuksien kannalta raskas vuosi. Samalla kun kiinnitämme huomiota lukuisiin yksityiskohtiin, on syytä yhä edelleen mainita aivan erityisesti johtavat ihmisoikeuksien loukkaajat, Kiina ja Venäjä. On oikein, ettei parlamentti vaikene Tsetshenian kysymyksestä.
Kiinan kohdalla haluaisin mainita pienen yksityiskohdan, kaksi sanaa, jotka aiheuttavat suurta kärsimystä. Nämä kaksi syytöksen sanaa voivat tuhota monen viattoman ja rauhaarakastavan kansalaisen elämän. 'Evil cult' -käsitteen varjolla pidätetään ja vangitaan lukemattomia ihmisiä Kiinassa. Heidän ainoa rikoksensa on kuulua uskonnolliseen yhteisöön. Nämä ihmiset eivät aiheuta sen enempää epäjärjestystä tai uhkaa muille, he pitävät kiinni vain perusoikeuksistaan, tässä tapauksesta oikeudesta kokoontua yhteen ja harjoittaa uskontoa. Evil cult, paha kultti, on käsitteenä aivan liian epämääräinen, jotta sitä voisi pitää mitenkään kohtuullisena vangitsemisperusteena.
Kuten usein todetaan, sekä Kiinan että Venäjän politiikkamme kytkeytyy vahvasti kauppa- ja energiapoliittisiin faktoihin. Joskus en voi olla pohtimatta, mitä tulevaisuus tässä suhteessa tuo tullessaan.
Mitä eurooppalaiselle ihmisoikeuspolitiikalle merkitsee se kasvava energiariippuvuus ja energiantarve, joka on EU:n arkea? Nyt olemme 50-prosenttisesti riippuvaisia ulkoa tuodusta energiasta, ja komission laskemien mukaan se on nousemassa 70 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Täällä on jo nyt todettu, että parlamentin huolen ilmaisut tietyissä tapauksissa ovat kilpistyneet unionin jäsenmaiden passiivisuuteen ja taustalla oleviin kauppapoliittisiin etuihin. Jos näin on jo nyt, kuinka paljoa ennemmin silloin, kun riippuvaisuutemme kasvaa ja kilpailemme kasvavassa määrin Venäjän energiavaroista yhdessä Kiinan ja Intian rinnalla. Jollemme tiedosta ja totea tähän asetelmaan liittyvää riskiä, se voi huomaamatta muuttua heikentyväksi ihmisoikeuspolitiikaksi, sulkea suita silloin kun ne pitäisi avata. Tarvitsemme ennaltaehkäisevää strategiaa, joka ottaa huomioon oman heikkoutemme ja taipumuksemme diplomaattiseen mukavuudenhaluun.
