CITES-yleissopimus

Arvoisa puhemies,
CITES-yleissopimusta koskeva päätöslauselma on tärkeä askel valmistautuessa luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevaan COP 13-kokoukseen. Yhdyn lämpimästi sen suosituksiin.

Tuhannet lajit maailmassa ovat uhanalaisia ihmistoimintojen vaikutuksesta. Elinympäristöjen tuhoaminen, ryöstöviljely ja saasteet vaarantavat lajeja, mutta myös kansainvälinen kauppa. Vuonna 1973 hyväksytty CITES-sopimus keskittyy jälkimmäisen aiheuttamiin uhkiin.

Jakaessaan suojeltavat lajit eri kategorioihin kaupallisen hyödyntämisen suhteen sopimus tarjoaa riittävän monipuolisen työkalun ongelmien hallitsemiseen. Nyt käsillä oleva ehdotus joissakin tapauksissa tiukentaa suojelua, joissakin taas höllentää. Molemmat eleet ovat paikallaan ja perusteltuja, ja kertovat tasapainoisesta, tieteellisestä näkökulmasta. Nyt muutamat eläinsuojelun ikonit, kuten eräs klassikko, kaljupääkotka siirretään täyskiellosta tiukasti kontrolloidun kaupan piiriin. Tämä voidaan tulkita rohkaisevaksi signaaliksi siitä, että ikonina olo on ollut hyödyllistä: tietyt lajit ovat lähteneet toipumaan suojelun alaisina. Taustalla on terve lähtökohta tieteellisestä näytöstä: annexien sisältöjä voidaan muuttaa, jos tieteellinen näyttö sen tarpeeseen viittaa, niin kiristämisessä kuin löysäämisessäkin. Tiukkuus ei ole itseisarvo, kestävä kehitys sitä vastoin on.

On kuitenkin tärkeää, että löysäämisen täytyy olla kiristämistä vaikeampaa. Syy on se, että panoksena on korvaamattoman arvokkaat pelimerkit, joita ei saada takaisin jos ne menetetään. Siksi on välttämätöntä että varovaisuusperiaate mainitaan yhä edelleen johtoajatukseksi, siitäkin huolimatta, että sana on monen kollegani korvissa latistunut sisällyksettömäksi fraasiksi, koska sen käytössä ei ole aina noudatettu varovaisuusperiaatetta. Nyt sana kuitenkin on tarpeen.

Arvoisa puhemies,
vaikka CITES-sopimuksen soveltamisala onkin rajoittunut vain kaupankäyntiin, ehkä sitä analysoimalla voitaisiin löytää malleja myös muihin kansainvälisiin ympäristösopimuksiin. Samalla on muistettava päätöslauselman esiin nostama huoli ja suunnattava entistä suurempi huomio täytäntöönpanon valvomiseen: EU on valitettavasti yksi suurimmista markkinoista, kun puhutaan luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittomasta kaupasta.

Share Button

15.syyskuu 2004

21:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: