Keskiviikkona, kihlajaisten 24-vuosipäivänä, olimme käyneet kaikilla niillä paikoilla, joilla 24 vuotta sitten juhlimme kihlausta. Itse päätös syntyi autossa Tonavan penkereellä, jonka jälkeen olimme menneet Stephansdomin kirkkoon sytyttämään kynttilät ja Wienerwaldiin syömään.
Illalla syömään mennessä Iltalehden toimittaja soitti ja pyysi kommenttiani Bjarne Kalliksen lausuntoon, jonka tämä oli antanut radio Kajaukselle samana päivänä. Bjarne oli sanonut paikallisradiossa pettyneensä minuun raskaasti. Hän totesi syyni eroon täysin itsekkäiksi: halusin hänen mukaansa ykkösehdokkaaksi vaaliliittoon.
Bjarne jätti sanomatta, että hän itse vetosi minua odottamaan vaaliliittoja. Eduskuntavaaleissa 2003 petyin siihen, että KD:n vaalimainonnassa sallittiin uskonnolliset mainoslauseet – mielestäni niillä varmistettiin se ettei KD koskaan pääse irti yhdenasianpuolueen leimastaan. Petyin myös siihen, että yksi ehdokas esiteltiin Jumalan valitsemana, toista vastaan tehtiin taas parjauskampanjaa. Olin siksi sanonut jo vuosi sitten Kallikselle, etten halua enää ehdokkaaksi vaaleihin, jos kampanjat voidaan sotkea tällä tavoin. Sanoin suostuvani ehdolle vain, jos puolue laatii selvät säännöt, joilla vastaavat tapahtumat estetään.
Silloin Kallis pyysi, että odottaisin vaaliliittoja, ne ratkaisisivat ongelmani. Minun ongelmani oli pelko, että Jumala vedettäisiin myös eurovaaleihin. Huoleen oli jossain määrin aihetta, sillä sama Helsingin ehdokas, se Jumalan valitsema, oli tulossa ehdolle myös EU-parlamenttiin.
Lausunto oli aika ajattelematon veto Bjarnelta, koska hän pakotti minut taas kerran kertomaan, mitä eduskuntavaalien alla tapahtui. Oletan, että hän yksinkertaisesti kuvitteli kommenttinsa pysyvän maakunnassa eikä leviävän Kainuuta kauemmas.
Bjarne Kallis ei huolestunut eropuheistani viime kesänä. Kallis oli vain pyytänyt, että kertoisin erostani vasta keväällä, jotta positiivinen jännite säilyisi. Hän synkistyi vasta siinä vaiheessa, kun sanoin harkitsevani jatkavani politiikassa toisessa puolueessa. Sen jälkeen hän yritti kaikin keinoin estää ehdokkuuteni. Mietin, kertovatko nämä Kajaus-uutiset siitä, että hän pitää ehdokkuuttani yhä uhkana KD:n vaalitulokselle.
Olisi paras kuitenkin itse välttää liiallista motiivien tulkintaa, juuri sitähän pidän Kalliksen käytöksessä kaikkein kurjimpana. Hänen pettymystään ymmärrän hyvin ja olen tapahtumista itsekin surullinen. Voin vain sanoa, ettei Kallis kuunnellut koskaan, kun yritin puhua KD:n linjasta ja ilmeestä. Hänelle riitti nimenmuutos, itselleni ei. ”Kaikki järjestyy”, oli hänen mottonsa. Niin kuin sitten järjestyikin.
