Avoin kirje Wallströmille ja de Palaciolle

Avoimessa kirjeessään ympäristökomissari Margot Wallströmille ja energiakomissaari Loyola de Palaciolle Euroopan parlamentin jäsen Eija-Riitta Korhola vetoaa komissaareihin kiinnittämään vakavaa huomiota Kioton protokollan ympäristön kannalta haitallisiin sivuvaikutuksiin.
Korholan mukaan Kioton tavoitteissa pysyminen on välttämätöntä, mutta Kiotoprosessin haitalliset vastavaikutukset olisi kiireesti kartoitettava. Muutoin sopimus kääntyy kestävän kehityksen tavoitteita vastaan. ”Luotan, että te molemmat olette tarpeeksi rohkeita myöntämään, jos virheitä on tehty”, Korhola sanoo ja viittaa ns. hiilivuotoon, joka uhkaa toteutua, jos tuotanto siirtyy maihin, joita Kioto-tavoitteet eivät koske.

”Päästöt henkeä kohden saattavat laskea Euroopassa, mutta taatusti nousevat henkeä kohden koko maailmassa. Tämä aiheuttaisi paradoksin: ’saastuttaja maksaa’ -periaatteen sijaan meillä olisi ’saastuttajalle maksetaan’ -periaate. Maksamassa eivät valitettavasti ole ’rikkaat maat’, vaan jopa sadattuhannet kansalaiset, jotka menettävät työpaikkansa”, Korhola muistutti.
”Jos Kioton pöytäkirja ei tule voimaan, se sitoo silti allekirjoittajia useita vuosia. Tänä aikana sitä ei voida muuttaa, jolloin Kioto-prosessi jää liian staattiseksi. Ilmastomuutoksen vastustamistoimet tulisi pitää vahvana ja dynaamisena. Yksi keino on analysoida EU:n edelliset politiikat, jotka ovat jo onnistuneesti irrottaneet taloudellisen kasvun päästöjen kasvusta.”
”Tähän on päästy, kun toimet on hajautettu monimuotoisiin ja tehokkaisiin politiikkoihin, jotka luovat dynamiikkaa ja jopa ympäristön ja yhteiskunnan kannalta myönteisiä sivuvaikutuksia. Näitä pitäisi nyt vahvistaa ja soveltaa muillekin sektoreille”, Korhola arvioi.

Lisää valtuuksia YK:lle

”Huolestumiseni kumpuaa monien vuosien aktiivisesta työstä ilmastonmuutoskysymysten parissa”, Korhola totesi ja viittasi myös siihen, ettei ole saanut tyydyttäviä vastauksia lukuisiin komissiolle esittämiinsä päästökauppadirektiiviin jääneitä ongelmia koskeviin kirjallisiin kysymyksiin.
Korholan mielestä ainoa oikea tie edetä on jatkaa ja vahvistaa politiikkoja, jotka yhteisö on jo hyväksi havainnut, ja saada ne käytäntöön maailmanlaajuisesti.
”Siksi meidän tulisi antaa YK:n ympäristöohjelmille riittävä toimivalta ja hajauttaa ilmastomuutoksen vastustaminen energiatehokkuuden, uusiutuvan energian ja puhtaan teknologian edistämistoimiin. Tämä ei ainoastaan pysäyttäisi hiilivuotoja, vaan loisi myös muutokselle tarpeellisen dynamiikan.”
”Se avaisi myös Yhdysvalloille ja Venäjälle uuden mahdollisuuden tulla mukaan ja osallistua kasvihuonekaasujen vähentämiseen. YK:n puitteissa tulisi luoda selkeät maailmanlaajuiset rakenteet hiilitaloudelle ja hinta CO2:lle.”

Alla alkuperäinen kirje

Brussels, 2 March 2004

Member of the European Commission
Ms. Loyola DE PALACIO,
Ms. Margot WALLSTRÖM

Honourable Members of the European Commission,

I would like to draw your attention to a number of points where the ambitious and vitally important climate change policy of the EU may be fatally flawed, and to give some indications as to where these shortcomings may be corrected for the benefit of the global environment.

All stakeholders in the Union have seriously adopted the goal of stabilising greenhouse gases at safe atmospheric levels. Therefore, the Community cannot and will not back down in the fight against human induced climate change, but has to choose its instruments of implementation carefully so that the motivation of the stakeholders as well as the final target of emission reductions is not endangered. My concerns arise from my involvement in the climate change issues over many years.

Even if the Kyoto Protocol does not come into force, the obligations in the Protocol will continue to bind those signatories who have ratified it – the Community included. The flexible mechanisms provided for in the Protocol should not be regarded as obligatory, but rather as optional. We should find some alternative way instead of committing ourselves to instruments that are burdensome and not sure of producing the results hoped for, or which may produce counter-productive results such as global carbon leakage.

Counter-productivity may well be true for emission trading, as the situation has changed, in a way that was perhaps not foreseen at the time. The ET scheme also leaves a number of questions open, and the numerous questions which I have tabled to the Commission have not been satisfactorily answered. Using strict targets and emission trading, the emissions per capita in Europe may decrease, but will certainly increase per capita in the world as a whole. This would then produce a paradox: instead of the ”polluter pays” principle, we would have a ”pay to polluter” policy. The considerable costs for industry, which has already taken action to curb its emissions, would be accompanied by a loss in competitiveness for European economies. Those paying, unfortunately, will not be the ”rich countries”, but hundreds of thousands of individuals who would lose their jobs. I trust that you are both courageous enough to admit if mistakes are made.

Furthermore, if the Kyoto Protocol does not come into force, it cannot be amended, and will become too static for a process that should be kept dynamic and strong. Alternative ways of delivering the GHG reductions must be looked for. One way of proceeding is to analyse the past policies in the EU which have already successfully helped to decouple economic growth and emissions growth. One important factor in this has been that it has been spread to diverse and efficient policies that create dynamics and even ancillary results. These should now be enforced and applied to other sectors, too.

The equity and the efficiency of the Burden sharing agreement should be revised when the Community takes a decision for the enlarged Union; Kyoto, if not in force, will not provide for a national cap for the ten new Member States, which are not included in the BSA. Many international and objective researchers question the efficiency of the BSA, i.a. Leuven University (Eyckmans et al., 2002). I see no public support for the talks on future targets if politicians fail to produce an efficient and acceptable agreement for the first period.

Personally, I see a way forward in continuing with and strengthening the policies already tested in the Community, and putting them into practice at a global level too. To this end, we need to equip the United Nations Environmental programs with the necessary powers and to disseminate the spread of energy efficiency, renewable energy and research on clean technologies. This would not only stop the carbon leakage but also create the dynamism necessary for the change.

This would also open a new door for the United States and Russia to enter and participate in the mitigation of GHG. In the UN framework, clear global structures for the carbon economy should be created with a price for the CO2.

One possible alternative for the EU would be to investigate a system whereby VAT would be reshaped to become a pricing mechanism for carbon emissions. This would serve both the environment and European competitiveness.

Finally, honourable colleagues, I would like to ask you: since the demand for steel, paper and other energy intensive products will not decline globally, where would you like to have it manufactured? In Europe, where on average production technology is the cleanest in the World; or in other countries, where no caps exist and where their industries are much less regulated?

Eija-Riitta Korhola
Member of the European Parliament
Committee of Environment

CC: President of the Commission
European press

Share Button

01.maaliskuu 2004

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: