Mitä europarlamentti todella tekee (Elävä Helsinki)

Monet ovat halunneet tehdä eurovaaleista natovaalit ja käyttää vaalikeskustelun Suomen turvallisuuspoliittisiin linjauksiin. Aihe on tärkeä, mutta kun kansa pannaan valitsemaan neljätoista Suomen edustajaa europarlamenttiin, olisi rehdimpää ja reilumpaa keskittyä asioihin, joissa parlamentilla on todellista lainsäädäntövaltaa. Keskustan suunnalla esitetty vaatimus natovaaleista on siis populismia ja suoranaista sumutusta. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa varsinaiset ratkaisut tekevät jäsenvaltiot, siksi siitä olisi sopivampaa keskustella eduskuntavaalien alla. Europarlamentti puolestaan tuottaa ympäristö- ja kilpailulainsäädäntöä liukuhihnalta. Sitä on paljon ja se vaikuttaa sekä kansalaisten arkeen että tulevaisuutemme.

EU:n vakavin haaste on ilmastomuutoksen hidastaminen ja torjuminen. Ilmaston nopea lämpeneminen on todellinen uhka, ja siihen suuren luokan poliittista yhteistyötä tarvitaankin. Kannatan vallan pitämistä mahdollisimman monissa asioissa jäsenmaiden tasolla. Globaalit ongelmat vaativat kuitenkin globaaleja ratkaisuja. Rajat ylittäviä ympäristöongelmia ei voi tehokkaasti hoitaa jäsenmaiden tasolla: yksittäinen maa ei kykene nousemaan lyhyen tähtäimen etuaan vastaan katsoakseen kauemmas, ellei se luota muiden olevan samassa rintamassa. Ja jos paras toimija yrittää olla mallikelpoinen yksin, hän todennäköisesti vain heikentyy. EU on parhaimmillaan siinä, että se luo yhteisiä pelisääntöjä eikä päästä vapaamatkustajia yhteismarkkinoille.

Mutta paitsi keskinäisiä pelisääntöjä vahtimaan, ympäristölainsäätäjää tarvitaan myös miettimään, miten rakenteita voisi muuttaa niin, että emme jatkuvasti menisi väärään suuntaan.

Suomessa on keskusteltu siitä, tulisiko pyrkiä EU:n päätöksenteon ytimeen. Tämä käsitetään jostain syystä hyvin ulkokohtaisesti: ikään kuin todella voisimme varata paikan jostain pöydästä ja odottaa siinä passiivisena kaikkea hyvää. Kokemukseni mukaan Yhteisössä ei ole pöytiintarjoilua. Ytimeen on pyrittävä proaktiiviseksi toimijaksi, ei reaktiiviseksi
lillujaksi. Passiivisena sopii olemaan syrjemmälläkin, mutta aktiivisesti kansallista etuaan valvova maa pyrkii sinne, missä päätöksiä tehdään.

Suomessa harvoin ymmärretään, miten tärkeä päätösten paikka europarlamentti todella on. Se on tasavertainen lainsäätäjä neuvoston kanssa, ja yksittäisellä mepillä voi hyvässä tapauksessa olla yhtä paljon vaikutusvalta
direktiiviin kuin yksittäisellä ministerilläkin. Näin on etenkin kokoomuslaisilla mepeillä, sillä ryhmämme EPP-ED on parlamentin suurin.

On Suomen etu, että sen mepit omaavat kokemusta ja tarttuvat heti työhön, valloittavat paikkoja parhaansa mukaan sillä aikaa kun laajentuneessa unionissa suuri joukko silmäilee, totuttelee ja opettelee.

Äänestämään kannustan faktoilla: Suomi lähettää sinne 14 edustajaa, äänestät tai et. Edustajien lukumäärä ei protestista vähene. Jos et äänestä, joku toinen käyttää äänesi tuplana. Äänestämällä voi vaikuttaa edustajien laatuun ja tehdä oman panoksesi siihen ettei EU muutu vain oligarkiaksi, harvainvallaksi.

Elävä Helsinki, 27.02.2004

Share Button

26.helmikuu 2004

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: