Miksi minäkin

Ajattelin jo syksyllä, että pitäisi kirjoittaa nettipäiväkirjaa, niin hurjaa oli elämä puoluevaihdosmurroksessa, niin uskomattomia asioita tapahtui päivittäin. Vuoroin mietin, tältäkö tuntuu niistä, jotka eroavat seurakunnasta: eristetyksi tuleminen, demonisointi, historian nopea uudelleenkirjoitus vanhassa yhteisössä, jossa edes lähtijän nimeä ei saa mainita ääneen. Paljon valheita, paljon väärinymmärryksiä. Paljon myös kannustajia.

Tai tältäkö tuntuu raskas avioero?

Mutta asia jäi, kun en saanut aikaiseksi nettisivujen pientä remonttia, uutta palstaa, ja ehkä hyvä niin. Kirjoitan joskus kaikesta kirjan, jatko-osan Olkaapäämepin kantapääkaudelle. Mutta nimen, kantapään kautta oppineena, kyllä muutan vähemmän kummalliseksi.

Kirjaan systemaattisesti lentokoneessa ylös kalenteriin tärkeimmät tapahtumat, olennaisimmat tekstiviestit, villeimmät ideat ja tragikoomisimmat tilanteet. Kokeilen nyt hetken, toimisiko sensuroitu versio kotisivuilla. Ainahan voi tehdä Rajalat, panna raja kirjoittamiselle, jos sitä aletaan tulkita piinallisesti.

Ymmärrän hyvin nykypoliitikkojen viehätyksen nettipäiväkirjoihin. Työssä on pikkutapahtumia, anekdootteja, jotka eivät millään mahdu mihinkään muuhun formaattiin kuin päiväkirjaan. Jotakin minun kohdallani tunkee esiin palindromien ja kysy Korholalta –palstan kautta, mutta nehän ovat omalta kannaltani sattumanvaraisia.

Yksi antoisa anekdoottien lähde on direktiivien tehtailu ja siihen liittyvä lobbaus. Lobbauksesta voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan, kootut virheet ja väärinkäsitykset. Joku pyrkii toimistoon istumaan vailla mitään asiaa, vain saadakseen raportoida pomolleen että mepinkin luona käytiin. Toisessa päässä janaa ovat kovapintaiset ammattilaiset, joilta ei puhe lopu leikkaamallakaan, ja alan toivoa, että saisin edes kysymyksen väliin.

Äskettäin äänestettiin lääkeaineita koskevasta direktiivistä. Prosessi oli tietenkin kestänyt kauan, valiokuntavaiheesta täysistuntoon. Kun viimeinen nuijanlyönti oli ohi ja tulin täysistunnon äänestyksestä, sain suomalaiselta lobbarilta perusteellisen sepustuksen siitä, mitä he kyseiseltä direktiiviltä toivovat. Auttamattoman myöhään, mutta sitten ymmärsin: kirjoittajan tittelihän oli patologi. Mihinkäs niillä olisi kiire.

Share Button

29.helmikuu 2004

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: