Komissio vastasi päästökauppakysymyksiin

Wallström ei myönnä ongelmia päästökaupassa

Komissio on toimittanut yhdistetyn vastauksen Eija-Riitta Korholan kysymyksiin päästökauppajärjestelmään mahdollisesti jääneistä ongelmista.

Ympäristökomissaari Margot Wallströmin komission puolesta antamat vastaukset (7. marraskuuta 2003). Niissä Wallström torjuu ne direktiivissä auki jääneet kysymykset, jotka Korhola nosti huolenaiheina esiin.

Banking-säännöt EU:n päästökaupassa: maiden oikeus tallettaa päästöoikeuksia
Korholan kysymys: E-2789/03

"Kioton pöytäkirjassa (Art 3.13) annetaan sopijapuolille mahdollisuus tallettaa päästöoikeuksia kaudelta toiselle. EU:n päästökauppadirektiivissä sallitaan maakohtaisesti päättää tallettamisen mahdollistamisesta toimijoille.

Onko komissio sitä mieltä, että jäsenvaltioilla on oikeus tallettaa jakamatta jääneet päästöoikeudet, vaikka direktiivi koskeekin vain toimijoita (laitoksia)? Katsooko komissio, että jäsenvaltioilla on tämä oikeus jo EU:n sisäisen päästökauppakauden (2005-07) ja ensimmäisen Kioto-kauden (2008-12) välisenä aikana?
Tuleeko päästökauppadirektiiviä muuttaa tältä osin, jotta se olisi Kioton sopimuksen mukainen?"

Komission vastaus:
Kioton pöytäkirjan ensimmäinen sitoumuskausi on 2008–2012. Pöytäkirjan mukaan osapuolet voivat tallettaa päästöoikeuksia kaudelta 2008–2012 seuraavalle sitoumuskaudelle, jos osapuolet ovat saavuttaneet Kioton pöytäkirjan mukaisen tavoitteen. Päästökauppaa koskeva direktiivi1 on Kioton pöytäkirjan mukainen, ja siinä säädetään, että henkilöt voivat tallettaa kauden 2008–2012 päästöoikeuksia seuraavalle kaudelle.

Kioton pöytäkirjassa määrinä ilmaistuja päästörajoitus- ja -vähennysvaatimuksia ei sovelleta ennen vuotta 2008, ja päästökauppaa koskevan direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat itse päättää, sallivatko ne toiminnanharjoittajien tallettaa päästöoikeuksia ensimmäiseltä kaudelta (2005–2007) kaudelle 2008–2012. Päästökauppaa koskevan direktiivin mukaan toiminnanharjoittajille myönnetään päästöoikeuksia, ja vuodesta 2008 alkaen päästöoikeuksia siirrettäessä tehdään vastaavat mukautukset sallittuihin päästömääriin.

Kysymys perustuu Kioton pöytäkirjan ja unionin päästökauppajärjestelmän välisen yhteyden väärään tulkintaan. Jäsenvaltioiden ei tarvitse pitää järjestelmän mukaisia päästöoikeuksia. Ne myöntävät päästöoikeuksia laitosten toiminnanharjoittajille tapauksen mukaan soveltuvana aikana ilman muodollista yhteyttä Kioton pöytäkirjan mukaisiin velvoitteisiin tai joustomekanismiin.

Korholan kommentti komission vastaukseen:
Koska EU:n sisäisellä päästökauppakaudella (2005-2007) tehdyt päästöoikeuksien siirrot eivät vaikuta vuonna 2008 alkavaan "oikeaan" eli Kioton sopimuksen mukaiseen päästökauppaan, on komissaari Wallströmin vastaus luettava seuraavasti: jäsenvaltioiden on syytä jakaa koko käytettävissä oleva kiintiönsä EU:n sisäisellä kaudella yrityksilleen, sillä jäsenvaltio ei vastauksen perusteella näyttäisi voivan tallettaa niitä 2008 alkavalle kaudelle. Samasta syystä maat, joilla on ns. kuumaa ilmaa, menettävät jakamatta tai myymättä jääneen päästöoikeuden osuuden siirryttäessä vuoteen 2008. Päästöoikeuksia ostavien maiden – kuten Suomi – on syytä varautua siis siihen, että 2008 markkinoilla on oletettua vähemmän päästöoikeuksia, ja niiden hinta vastaavasti odotettua korkeampi.

Banking-säännöt EU:n päästökaupassa: AAU:n (BSA:n) muuttumattomuus
Korholan kysymys: E-2790/03
"EU:n päästökauppadirektiivissä sallitaan maakohtaisesti päättää päästöoikeuksien tallettamisen mahdollistamisesta toimijoille EU:n sisäisen päästökauppakauden (2005-07) ja ensimmäisen Kioto-kauden (2008-12) välisenä aikana. Kaikissa jäsenmaissa voi olla yrityksiä jotka esim. vuosituotannon suurten vaihteluiden vuoksi haluavat tallettaa päästöoikeuksia, vaikka oma maa ei tallettamista sallikaan. Näin syntyy yllyke siirtää tällaiset päästöoikeudet tilapäisesti toiseen jäsenmaahan.
Sisäisen päästökauppakauden aikana tehdyt rajat ylittävät siirrot eivät kuitenkaan johda maakohtaisen päästöoikeuden (AAU tai BSA) muutoksiin kuten ensimmäisestä Kioto-kaudesta lähtien tapahtuu.
Näkeekö komissio ongelmana, että päästöoikeuksien siirto toiseen maahan pelkkää tallettamista (banking) varten ja palauttaminen alkuperäiseen maahan Kioto-kaudella muuttaa epäoikeudenmukaisella tavalla tallettamisen sallineen maan päästöoikeuksien kokonaismäärää ja mahdollistaa kaksinkertaisen päästöoikeuden alkuperäisessä maassa talletetun päästöoikeuksien määrä osalta? Pitäisikö AAU:n ja BSA:n tarkistamista koskevia sääntöjä tarkistaa EU:n päästökauppadirektiivin uudelleentarkastelussa 2004 tai 2006 ennen kuin ensimmäiset tallettamista varten tehdyt siirrot jäsenmaiden välillä toteutuvat?"

Komission vastaus:
Päästökauppaa koskevassa direktiivissä säädetään jäsenvaltioiden välisistä päästöoikeuksien siirroista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi kustannustehokkaalla tavalla. Koska vuodesta 2008 lähtien päästöoikeuksien siirtoon liittyvät vastaavat mukautukset sallittuihin päästömääriin, komissio on selvittänyt jäsenvaltioille mahdollisia vaikutuksia, joita aiheutuu sallittaessa päästöoikeuksien siirrot kaudelta 2005–2007 kaudelle 2008–2012. Neuvosto ja parlamentti ovat päättäneet, että jäsenvaltiot voivat sallia päästöoikeuksien tallettamisen kaudelta 2005–2007 kaudelle 2008–2012 ja sopineet johdanto-osan kappaleesta, josta selviää, kuinka jäsenvaltiot voivat päättää sallia siirrot kaudelta 2005–2007 kaudelle 2008–2012. Komissio ei aio ottaa asiaa uudelleen käsiteltäväksi.

Korholan kommentti:
Jäsenvaltioiden on syytä ottaa kysymyksessä esitetty tilanne huomioon päättäessään tallettamismahdollisuudesta. Toisaalta Suomen tulisi sallia tallettaminen, sillä Suomessa saattaa olla yrityksiä, joilla säästyy 2007 päästöoikeuksia vuodelle 2008. Toisaalta, jos moni ruotsalainen yritys tallettaa maahamme päästöoikeuksia 2007 ja vie ne takaisin Ruotsiin 2008, menetämme vastaavan määrän aidosti suomalaisille yrityksille Kiotossa sovitusta ennestäänkin niukasta päästöoikeuksien määrästä. On siis hullua, jos komission kanta on yhtä kyyninen kuin Wallströmin vastauksesta voisi päätellä.

Double accounting -ongelma päästökaupassa
Korholan kysymys: E-2791/03
"Kansallista päästöoikeuden kokonaismäärää (AAU/BSA) tarkistetaan vuodesta 2008 lähtien rajat ylittävien päästöoikeuksien siirtojen osalta niin, että myyjämaan AAU (BSA) vähenee ja ostajamaan kasvaa siirretyllä määrällä. Vastaavasti myyjämaan viranomaisilla on saman verran vähemmän jaettavaa seuraavalla päästökauppakaudella. Koska viranomainen ei luultavasti voi kohdella eri tavoin yrityksiä sen mukaan myyvätkö ne päästöoikeuksia maan sisällä tai rajojen ulkopuolelle, tulisi siis myyjän päästöoikeutta vähentää seuraavalla kaudella johdonmukaisesti kaikissa tapauksissa. Tämä olisi myös yhdenmukaista sen periaatteen kanssa, että päästövähennyksestä palkitaan vain kerran.
Yritys voi kuitenkin valita strategiansa myynnin ja päästöoikeuksien tallettamisen (banking) välillä niin, että se saa suurimman hyödyn. Jos kuitenkin on niin, että yritys voi tallettaa päästöoikeutensa saadakseen seuraavalla kaudella paremman (muuttumattoman) jaon, tulisi viranomaisten kohdella tallettanutta ja myynyttä yritystä samalla tavoin eli vähentää kummassakin tapauksessa myydyn tai talletetun määrän verran päästöoikeuksia kyseisen yrityksen uudesta alkujaosta (ellei kyseessä ole puhtaasti talletus yrityksen tuotannon vaihteluiden, business cycle -syiden vuoksi). Muussa tapauksessa yrityksen kannattaisi lykätä myyntiä ja tallettaa päästöoikeudet, jolloin se voisi seuraavalla kaudella myydä kaksinkertaisen määrä myytäviä päästöoikeuksia.

Näkeekö komissio ongelmaa yritysten tasapuolisen kohtelun kannalta? Tulisiko jäsenvaltiot ohjeistaa yhtenäisesti vähentämään aina yrityksen seuraavasta allokaatiosta talletetun tai myydyn päästöoikeuden määrä, jotta kaksinkertaisen palkitsemisen ongelmaa ei syntyisi? Olisiko asia otettava esille direktiivin uudelleentarkastelun yhteydessä?"

Komission vastaus:
Komission mielestä ei ole kaksoislaskennan tai yritysten epätasa-arvoisen kohtelun vaaraa. Kioton pöytäkirjassa on määrätty kunkin osapuolen sallittu päästömäärä. Kioton päästöyksiköiden yhteenlaskeminen ja vähentäminen otetaan huomioon Kioton pöytäkirjan noudattamista valvovan komitean toteuttamassa arvioinnissa, mutta ne eivät muuta kunkin pöytäkirjan osapuolen sallittua kokonaismäärää. Vuoden 2012 jälkeen toiminnanharjoittajille myönnetyissä päästöoikeuksissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden sitoumukset kyseisen vuoden jälkeisinä kausina. Jos toiminnanharjoittajan myöhemmin hankkimasta päästöoikeusmäärästä vähennettäisiin päästöoikeuksia, se merkitsisi, ettei tallettaminen olisi mahdollista.

Korholan kommentti:
Wallström on oikeassa siinä, että vähentäminen tekisi tallettamisen tyhjäksi. Toisaalta, päinvastaisessa tilanteessa syntyy kannuste tallettaa ja olla myymättä. Päästöoikeuksia tarvitsevien yritysten kannalta tämä on huolestuttavaa, sillä tarjonnan vähetessä saatavuus heikkenee ja hinta nousee.
Wallströmin neuvo yrityksille näyttää olevan: lykätkää ympäristöinvestoinnit vuoden 2008 alkuun. Silloin päästövähennyksistä kertyy myytävää viideksi peräkkäiseksi vuodeksi. Ajattelematonta ja surullista ympäristön kannalta.

Aggressiivisen spekulaation mahdollisuudet päästökaupassa
Korholan kysymys: E-2792/03
"Kansallista päästöoikeuksien (AAU/BSA) tarkistetaan vuodesta 2008 lähtien rajat ylittävien päästöoikeuksien siirtojen osalta niin, että myyjämaan AAU (BSA) vähenee ja ostajamaan kasvaa siirretyllä määrällä.
Jos kuitenkin 2008 alkavalla kaudella rajat ylittävä päästöoikeuden siirto on seurausta siitä, että ko. päästöoikeudet oli alunperin vain talletettu (banked) kyseessä maassa, saa päästöoikeuksien alkuperämaa kaksinkertaisena talletettujen päästöoikeuksien määrän. Suuressa mitassa ja hallitusten toimesta on vaikea uskoa jäsenmaiden ryhtyvän tällaisiin spekulatiivisiin siirtoihin, mutta jokin EU:n ulkopuolinen Annex I-maa (joka liittyy Kioton sopimukseen ja EU:n päästökauppajärjestelmään ennen vuotta 2007) tai sen yritys voisi näin tehdäkin saadakseen kaksinkertaisen myytävän oikeuden. Lisäksi syntyy mahdollisuus eräänlaisen markkinavoiman (market power) käyttämiseen, jos talletus on tehty kilpailevaan päästöoikeuksia myyvään maahan (esim. Ukrainasta Saksan liittotasavaltaan). Näin kilpailevan myyjän markkina-asema heikkenee samalla kun itse saa kaksinkertaisen hyödyn.
Toisen tyyppinen aggressiivinen spekulaatio on mahdollinen, jos joitakin vuosi sitten valuuttamarkkinoilla tapahtuneen tyyppinen keinottelu siirtyy päästökauppamarkkinoille. Näin EU:n ulkopuolinen toimija voisi teoriassa myös häiritä EU:n sisällä (ja päästökaupan piirissä) toimivaa kilpailijaa.

Onko komissio varautunut ja miten tällaiseen aggressiiviseen spekulaatioon päästökaupassa?
Pitääkö komissio edelleen tarpeettomana ajatusta markkina-interventioiden käyttämisestä (esim. EU:n keskusrekisterin toimesta) päästökauppamarkkinoiden häiriöiden vakiinnuttamiseksi?"

Komission vastaus:
Unionin päästöoikeuksien kaupan järjestelmä on suunniteltu markkinapohjaiseksi välineeksi, jolla alennetaan Kioton pöytäkirjan vaatimusten noudattamisesta toiminnanharjoittajille ja yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Markkinainstrumentin luonteeseen kuuluu käyttää hyväksi yksittäisiä päätöksiä, joita toimijat tekevät optimoidakseen järjestelmän tarjoamat voitot. Kuten kaikilla markkinoilla, myös näillä markkinoilla saattaa esiintyä spekulointia. Järjestelmää suunniteltaessa olikin tärkeää tehdä näistä markkinoista mahdollisimman laajat ja vakaat. Koska markkinoilla on luultavasti useita tuhansia toimijoita alusta lähtien, markkinoiden voidaan olettaa olevan kohtuullisen vakaat. Määräävän markkina-aseman väärinkäytön merkkejä on tietenkin aina seurattava ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin.

EY:n perustamissopimuksessa olevia kilpailusääntöjä sovelletaan joka tapauksessa, eikä komissio aio puuttua asiaan, ellei kyseisiä sääntöjä rikota.

Korholan kommentti:
On selvä, että 15 EU-maan kesken komission olettamus markkinoiden vakaudesta varmasti on riittävä. Mutta jos järjestelmään liittyy Venäjän ja Ukrainan tapaisia maita, joilla (ja joiden yrityksillä) on hallussaan huomattavat määrät kuumaa ilmaa, eli myytäviä päästöoikeuksia, muuttuu vakautta koskeva kuva mielestäni toisenlaiseksi. Mikä estää esim. suurta venäläistä energiayhtiötä tallettamasta sellaista määrää päästöoikeuksia Saksaan ja Isoon Britanniaan (ainoat merkittävät myyjät EU-maista), että näiden koko myytävä päästöoikeusmäärä hupenee siirtosäännön spekulointikäytöllä. Ja mitä silloin auttavat EY:n perustamissopimuksen kilpailusäännöt?

Kuuman ilman määritelmä ja kieltäminen Kioton pöytäkirjassa
Korholan kysymys: E-2793/03
"Tällä hetkellä EU:n päästökauppadirektiivi ja perustamissopimuksen kilpailusäännöt (Artiklat 87 ja 88) estävät allokoimasta yrityksille enemmän kuin ne todennäköisesti tarvitsevat. Tähän perustuu myös se, että ns. kuumaa ilmaa (eli päästöoikeuksia, joiden myyminen ei perustu todellisiin päästövähennyksiin) ei uskota tulevan markkinoille. Itse Kioton sopimuksessa kuuman ilman myymistä ei ole kielletty tai kuumaa ilmaa määritelty.

Onko EU:lla keinoja estää jäsenvaltioiden hallituksia myymästä kuumaa ilmaa suoraan (allokoimatta niitä ensin yrityksille)?
Jos ei, ja kansainvälisen yhtenäisen käytännön varmistamiseksi, näkeekö komissio tarpeelliseksi kehittää kuuman ilman määritelmä ja esittää Kioton sopimuksen muuttamista sen sekä kuuman ilman myymisen kiellon sisällyttämiseksi sopimukseen?"

Komission vastaus:
Jäsenvaltiot voivat ostaa ja myydä hankittuja päästöyksiköitä Kioton pöytäkirjassa ja sen täytäntöönpanomääräyksissä sovittujen sääntöjen mukaisesti. Komissio ei katso aiheelliseksi ehdottaa Kioton pöytäkirjan muuttamista sattumanvaraisen päästökiintiöiden alituksen (ns. hot air) määritelmän ja myyntikiellon osalta.

Korholan kommentti:
EU:n sisällä ja kansainvälisesti kaikki ovat valmiita myöntämään kuuman ilman aiheuttamat ongelmat. Mutta edes EU ei ole valmis nostamaan kissaa pöydälle: kuuman ilman määritelmän laatimisesta ongelma lähtisi kerimään auki. Liittyykö komission haluttomuus Venäjän kanssa käytäviin neuvotteluihin – ehkä Wallström ei halua kieltää eikä myöntää tässä vaiheessa kun Venäjän osallistuminen koko Kiotoon (ja siten Kioton pöytäkirjan voimaantulo) on kriittisessä vaiheessa?

EU:n Kioto-tavoitteen julkistaminen viisivuotiskauden liukuvana keskiarvona
Korholan kysymys: E-2794/03
"Kioton sopimuksen mukaan sopimuksen tavoitteen täyttyminen arvioidaan vuosien 2008-2012 keskiarvona. Tämä on luonnollista, sillä esim. säätilojen muutoksen voivat vaikuttaa suuresti vuotuisiin päästöihin esim. vesivoiman vähäisyytenä kuivina vuosina. Viime aikoina on voitu lukea keskenään ristiriitaisia arvioita EU:n ja sen jäsenmaiden kehityksestä Kioton tavoitteen saavuttamisessa, esim. juuri mainituista sääoloista johtuen. Lehdistöllä ja vielä vähemmän suurella yleisöllä on kykyä ymmärtää tällaisia heilahteluja ja nähdä tasoitettu trendi – kielteinen tai myönteinen.

Onko komissio harkinnut omien yksiköidensä tiedotuksen muuttamista niin, että vuosittaisten tilastojen lisäksi ilmoitettaisiin distance to target -tyyppinen lukema laskettuna viiden vuoden liukuvasta keskiarvosta? Arvioiko komissio, että tämä lisäisi yleisön kykyä ymmärtää todellinen vuotta pidemmän kehityksen suunta?"


Komission vastaus:
Komissio on selvästi ilmoittanut kantansa raportointiin ehdotuksessaan päätökseksi yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seurantajärjestelmästä ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanosta2. Neuvosto ja parlamentti ovat pääsemässä sopimukseen asiasta ehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä, eivätkä ne ole ehdottaneet, että raportoinnissa olisi käytettävä viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa.

Korholan kommentti:
Parlamentti ja neuvosto eivät ole ottaneet kantaa komission tai sen erillisyksiköiden tiedottamiseen. On selvä, että jäsenvaltiot raportoivat niin komissiolle kuin YK:llekin vuotuiset päästöt. Mutta yleisölle tiedotettaessa tulisi ottaa huomioon kysymyksessä esitetyt ongelmat. Etenkin kun ehdotettu tiedottamistapa palvelisi asian oikeaa hahmottamista ja olisi lisäksi yhdenmukainen Kioton pöytäkirjassa noudatettavan tarkastelutavan kanssa.

Päästökauppakauden mittaisen allokaation ongelma
Korholan kysymys: E-2795/03
"Yritys saa päästökauppadirektiivin mukaan allokaation kolmevuotiskaudeksi (ensimmäinen päästökauppakausi) tai viisivuotiskaudeksi (toinen kausi). Niinpä sen kannattaa päästökauppakauden loppuvaiheessa olla myymättä ylimääräisiä päästöoikeuksiaan, jos se näin voi saada muuttumattoman määrän päästöoikeuksia koko seuraavalle viisivuotiskaudelle. Vastaavasti syntyy (ympäristön kannalta valitettava) kannuste lykätä ympäristöinvestointia ensimmäisen kauden alkuun tai yli, vuoden 2008 alkuun, jotta yritys saisi myydä ylimääräiset päästöoikeudet niin monena vuonna kuin mahdollista.

Onko komission näkemyksen mukaan edellä kuvattu allokointisääntö yksinkertaisen palkitsemisen periaatteen mukainen?

Tulisiko komission näkemyksen mukaan direktiivin uudelleentarkastelussa arvioida ja tarvittaessa muuttaa allokointisääntöjä niin, että päästöoikeuksia myyvän yrityksen allokaatio muuttuu myytävää määrää vastaavasti välittömästi kauppaa seuraavana vuotena vaikka päästökauppakausi olisi kesken?"

Komission vastaus:
Päästökauppaa koskevassa direktiivissä ei ole säädetty erityistä jakosääntöä, esimerkiksi kirjallisessa kysymyksessä esitetyn kaltaista.
Jäsenvaltion on laadittava säännöllisesti kansallinen päästöoikeuksien jakosuunnitelma, joka noudattaa päästökauppaa koskevan direktiivin liitteessä III esitettyjä perusteita.
Vuoden 2006 puolivälissä tehtävässä tarkistuksessa komissio tarkastelee saadun kokemuksen perusteella, olisiko jakomenetelmää ja liitteen III perusteita yhdenmukaistettava edelleen.
Komissio ei ole samaa mieltä jakosäännöstä, jonka johdosta toiminnanharjoittajan päästöoikeusmäärä alenisi tietyllä kaudella sen jälkeen kun toiminnanharjoittaja on myynyt päästöoikeuksia. Tällainen sääntö ei ole direktiivin säännösten mukainen eikä se ole toivottava myöskään taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna.

Korholan kommentti:
Wallström pelkää selvästi, että jo valmiiksi ärsytetyt yritykset menettävät lopullisesti optimistisuutensa päästökaupan suhteen. Vaikuttaa siltä, että Kioton pöytäkirjassa sitouduttuun yksinkertaisen palkitsemisen periaatteeseen ei käytännössä voida sitoutua. Siksi – pelkään – mahdollisuus spekulointiin avautuu, ja valitettavasti ympäristön kannalta tärkeiden investointien viivästyminen on hinta siitä.

Share Button

07.marraskuu 2003

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: