Korholan kirjallinen kysymys komissiolle
"Tällä hetkellä EU:n päästökauppadirektiivi ja perustamissopimuksen kilpailusäännöt (Artiklat 87 ja 88) estävät allokoimasta yrityksille enemmän kuin ne todennäköisesti tarvitsevat. Tähän perustuu myös se, että ns. kuumaa ilmaa (eli päästöoikeuksia, joiden myyminen ei perustu todellisiin päästövähennyksiin) ei uskota tulevan markkinoille. Itse Kioton sopimuksessa kuuman ilman myymistä ei ole kielletty tai kuumaa ilmaa määritelty.
Onko EU:lla keinoja estää jäsenvaltioiden hallituksia myymästä kuumaa ilmaa suoraan (allokoimatta niitä ensin yrityksille)?
Jos ei, ja kansainvälisen yhtenäisen käytännön varmistamiseksi, näkeekö komissio tarpeelliseksi kehittää kuuman ilman määritelmä ja esittää Kioton sopimuksen muuttamista sen sekä kuuman ilman myymisen kiellon sisällyttämiseksi sopimukseen?"
E-2789/03FIE-2795/03FI
Margot Wallströmin
komission puolesta antama vastaus
(7. marraskuuta 2003)
E-2789/03
Kioton pöytäkirjan ensimmäinen sitoumuskausi on 20082012. Pöytäkirjan mukaan osapuolet voivat tallettaa päästöoikeuksia kaudelta 20082012 seuraavalle sitoumuskaudelle, jos osapuolet ovat saavuttaneet Kioton pöytäkirjan mukaisen tavoitteen. Päästökauppaa koskeva direktiivi on Kioton pöytäkirjan mukainen, ja siinä säädetään, että henkilöt voivat tallettaa kauden 20082012 päästöoikeuksia seuraavalle kaudelle.
Kioton pöytäkirjassa määrinä ilmaistuja päästörajoitus- ja -vähennysvaatimuksia ei sovelleta ennen vuotta 2008, ja päästökauppaa koskevan direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat itse päättää, sallivatko ne toiminnanharjoittajien tallettaa päästöoikeuksia ensimmäiseltä kaudelta (20052007) kaudelle 20082012. Päästökauppaa koskevan direktiivin mukaan toiminnanharjoittajille myönnetään päästöoikeuksia, ja vuodesta 2008 alkaen päästöoikeuksia siirrettäessä tehdään vastaavat mukautukset sallittuihin päästömääriin.
Kysymys perustuu Kioton pöytäkirjan ja unionin päästökauppajärjestelmän välisen yhteyden väärään tulkintaan. Jäsenvaltioiden ei tarvitse pitää järjestelmän mukaisia päästöoikeuksia. Ne myöntävät päästöoikeuksia laitosten toiminnanharjoittajille tapauksen mukaan soveltuvana aikana ilman muodollista yhteyttä Kioton pöytäkirjan mukaisiin velvoitteisiin tai joustomekanismiin.
E-2790/03
Päästökauppaa koskevassa direktiivissä säädetään jäsenvaltioiden välisistä päästöoikeuksien siirroista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi kustannustehokkaalla tavalla. Koska vuodesta 2008 lähtien päästöoikeuksien siirtoon liittyvät vastaavat mukautukset sallittuihin päästömääriin, komissio on selvittänyt jäsenvaltioille mahdollisia vaikutuksia, joita aiheutuu sallittaessa päästöoikeuksien siirrot kaudelta 20052007 kaudelle 20082012. Neuvosto ja parlamentti ovat päättäneet, että jäsenvaltiot voivat sallia päästöoikeuksien tallettamisen kaudelta 20052007 kaudelle 20082012 ja sopineet johdanto-osan kappaleesta, josta selviää, kuinka jäsenvaltiot voivat päättää sallia siirrot kaudelta 20052007 kaudelle 20082012. Komissio ei aio ottaa asiaa uudelleen käsiteltäväksi.
E-2791/03
Komission mielestä ei ole kaksoislaskennan tai yritysten epätasa-arvoisen kohtelun vaaraa. Kioton pöytäkirjassa on määrätty kunkin osapuolen sallittu päästömäärä. Kioton päästöyksiköiden yhteenlaskeminen ja vähentäminen otetaan huomioon Kioton pöytäkirjan noudattamista valvovan komitean toteuttamassa arvioinnissa, mutta ne eivät muuta kunkin pöytäkirjan osapuolen sallittua kokonaismäärää. Vuoden 2012 jälkeen toiminnanharjoittajille myönnetyissä päästöoikeuksissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden sitoumukset kyseisen vuoden jälkeisinä kausina. Jos toiminnanharjoittajan myöhemmin hankkimasta päästöoikeusmäärästä vähennettäisiin päästöoikeuksia, se merkitsisi, ettei tallettaminen olisi mahdollista.
E-2792/03
Unionin päästöoikeuksien kaupan järjestelmä on suunniteltu markkinapohjaiseksi välineeksi, jolla alennetaan Kioton pöytäkirjan vaatimusten noudattamisesta toiminnanharjoittajille ja yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Markkinainstrumentin luonteeseen kuuluu käyttää hyväksi yksittäisiä päätöksiä, joita toimijat tekevät optimoidakseen järjestelmän tarjoamat voitot. Kuten kaikilla markkinoilla, myös näillä markkinoilla saattaa esiintyä spekulointia. Järjestelmää suunniteltaessa olikin tärkeää tehdä näistä markkinoista mahdollisimman laajat ja vakaat. Koska markkinoilla on luultavasti useita tuhansia toimijoita alusta lähtien, markkinoiden voidaan olettaa olevan kohtuullisen vakaat. Määräävän markkina-aseman väärinkäytön merkkejä on tietenkin aina seurattava ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin.
EY:n perustamissopimuksessa olevia kilpailusääntöjä sovelletaan joka tapauksessa, eikä komissio aio puuttua asiaan, ellei kyseisiä sääntöjä rikota.
E-2793/03
Jäsenvaltiot voivat ostaa ja myydä hankittuja päästöyksiköitä Kioton pöytäkirjassa ja sen täytäntöönpanomääräyksissä sovittujen sääntöjen mukaisesti. Komissio ei katso aiheelliseksi ehdottaa Kioton pöytäkirjan muuttamista sattumanvaraisen päästökiintiöiden alituksen (ns. hot air) määritelmän ja myyntikiellon osalta.
E-2794/03
Komissio on selvästi ilmoittanut kantansa raportointiin ehdotuksessaan päätökseksi yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seurantajärjestelmästä ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanosta . Neuvosto ja parlamentti ovat pääsemässä sopimukseen asiasta ehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä, eivätkä ne ole ehdottaneet, että raportoinnissa olisi käytettävä viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa.
E-2795/03
Päästökauppaa koskevassa direktiivissä ei ole säädetty erityistä jakosääntöä, esimerkiksi kirjallisessa kysymyksessä esitetyn kaltaista.
Jäsenvaltion on laadittava säännöllisesti kansallinen päästöoikeuksien jakosuunnitelma, joka noudattaa päästökauppaa koskevan direktiivin liitteessä III esitettyjä perusteita.
Vuoden 2006 puolivälissä tehtävässä tarkistuksessa komissio tarkastelee saadun kokemuksen perusteella, olisiko jakomenetelmää ja liitteen III perusteita yhdenmukaistettava edelleen.
Komissio ei ole samaa mieltä jakosäännöstä, jonka johdosta toiminnanharjoittajan päästöoikeusmäärä alenisi tietyllä kaudella sen jälkeen kun toiminnanharjoittaja on myynyt päästöoikeuksia. Tällainen sääntö ei ole direktiivin säännösten mukainen eikä se ole toivottava myöskään taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna.
