EU:n Kioto-tavoitteen julkistaminen viisivuotiskauden liukuvana keskiarvona

Korholan kirjallinen kysymys komissiolle

"Kioton sopimuksen mukaan sopimuksen tavoitteen täyttyminen arvioidaan vuosien 2008-2012 keskiarvona. Tämä on luonnollista, sillä esim. säätilojen muutoksen voivat vaikuttaa suuresti vuotuisiin päästöihin esim. vesivoiman vähäisyytenä kuivina vuosina. Viime aikoina on voitu lukea keskenään ristiriitaisia arvioita EU:n ja sen jäsenmaiden kehityksestä Kioton tavoitteen saavuttamisessa, esim. juuri mainituista sääoloista johtuen. Lehdistöllä ja vielä vähemmän suurella yleisöllä on kykyä ymmärtää tällaisia heilahteluja ja nähdä tasoitettu trendi – kielteinen tai myönteinen.

Onko komissio harkinnut omien yksiköidensä tiedotuksen muuttamista niin, että vuosittaisten tilastojen lisäksi ilmoitettaisiin distance to target -tyyppinen lukema laskettuna viiden vuoden liukuvasta keskiarvosta? Arvioiko komissio, että tämä lisäisi yleisön kykyä ymmärtää todellinen vuotta pidemmän kehityksen suunta?"

E-2789/03FI–E-2795/03FI
Margot Wallströmin
komission puolesta antama vastaus
(7. marraskuuta 2003)

E-2789/03

Kioton pöytäkirjan ensimmäinen sitoumuskausi on 2008–2012. Pöytäkirjan mukaan osapuolet voivat tallettaa päästöoikeuksia kaudelta 2008–2012 seuraavalle sitoumuskaudelle, jos osapuolet ovat saavuttaneet Kioton pöytäkirjan mukaisen tavoitteen. Päästökauppaa koskeva direktiivi1 on Kioton pöytäkirjan mukainen, ja siinä säädetään, että henkilöt voivat tallettaa kauden 2008–2012 päästöoikeuksia seuraavalle kaudelle.

Kioton pöytäkirjassa määrinä ilmaistuja päästörajoitus- ja -vähennysvaatimuksia ei sovelleta ennen vuotta 2008, ja päästökauppaa koskevan direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat itse päättää, sallivatko ne toiminnanharjoittajien tallettaa päästöoikeuksia ensimmäiseltä kaudelta (2005–2007) kaudelle 2008–2012. Päästökauppaa koskevan direktiivin mukaan toiminnanharjoittajille myönnetään päästöoikeuksia, ja vuodesta 2008 alkaen päästöoikeuksia siirrettäessä tehdään vastaavat mukautukset sallittuihin päästömääriin.

Kysymys perustuu Kioton pöytäkirjan ja unionin päästökauppajärjestelmän välisen yhteyden väärään tulkintaan. Jäsenvaltioiden ei tarvitse pitää järjestelmän mukaisia päästöoikeuksia. Ne myöntävät päästöoikeuksia laitosten toiminnanharjoittajille tapauksen mukaan soveltuvana aikana ilman muodollista yhteyttä Kioton pöytäkirjan mukaisiin velvoitteisiin tai joustomekanismiin.

E-2790/03

Päästökauppaa koskevassa direktiivissä säädetään jäsenvaltioiden välisistä päästöoikeuksien siirroista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi kustannustehokkaalla tavalla. Koska vuodesta 2008 lähtien päästöoikeuksien siirtoon liittyvät vastaavat mukautukset sallittuihin päästömääriin, komissio on selvittänyt jäsenvaltioille mahdollisia vaikutuksia, joita aiheutuu sallittaessa päästöoikeuksien siirrot kaudelta 2005–2007 kaudelle 2008–2012. Neuvosto ja parlamentti ovat päättäneet, että jäsenvaltiot voivat sallia päästöoikeuksien tallettamisen kaudelta 2005–2007 kaudelle 2008–2012 ja sopineet johdanto-osan kappaleesta, josta selviää, kuinka jäsenvaltiot voivat päättää sallia siirrot kaudelta 2005–2007 kaudelle 2008–2012. Komissio ei aio ottaa asiaa uudelleen käsiteltäväksi.

E-2791/03

Komission mielestä ei ole kaksoislaskennan tai yritysten epätasa-arvoisen kohtelun vaaraa. Kioton pöytäkirjassa on määrätty kunkin osapuolen sallittu päästömäärä. Kioton päästöyksiköiden yhteenlaskeminen ja vähentäminen otetaan huomioon Kioton pöytäkirjan noudattamista valvovan komitean toteuttamassa arvioinnissa, mutta ne eivät muuta kunkin pöytäkirjan osapuolen sallittua kokonaismäärää. Vuoden 2012 jälkeen toiminnanharjoittajille myönnetyissä päästöoikeuksissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden sitoumukset kyseisen vuoden jälkeisinä kausina. Jos toiminnanharjoittajan myöhemmin hankkimasta päästöoikeusmäärästä vähennettäisiin päästöoikeuksia, se merkitsisi, ettei tallettaminen olisi mahdollista.

E-2792/03

Unionin päästöoikeuksien kaupan järjestelmä on suunniteltu markkinapohjaiseksi välineeksi, jolla alennetaan Kioton pöytäkirjan vaatimusten noudattamisesta toiminnanharjoittajille ja yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Markkinainstrumentin luonteeseen kuuluu käyttää hyväksi yksittäisiä päätöksiä, joita toimijat tekevät optimoidakseen järjestelmän tarjoamat voitot. Kuten kaikilla markkinoilla, myös näillä markkinoilla saattaa esiintyä spekulointia. Järjestelmää suunniteltaessa olikin tärkeää tehdä näistä markkinoista mahdollisimman laajat ja vakaat. Koska markkinoilla on luultavasti useita tuhansia toimijoita alusta lähtien, markkinoiden voidaan olettaa olevan kohtuullisen vakaat. Määräävän markkina-aseman väärinkäytön merkkejä on tietenkin aina seurattava ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin.

EY:n perustamissopimuksessa olevia kilpailusääntöjä sovelletaan joka tapauksessa, eikä komissio aio puuttua asiaan, ellei kyseisiä sääntöjä rikota.

E-2793/03

Jäsenvaltiot voivat ostaa ja myydä hankittuja päästöyksiköitä Kioton pöytäkirjassa ja sen täytäntöönpanomääräyksissä sovittujen sääntöjen mukaisesti. Komissio ei katso aiheelliseksi ehdottaa Kioton pöytäkirjan muuttamista sattumanvaraisen päästökiintiöiden alituksen (ns. hot air) määritelmän ja myyntikiellon osalta.

E-2794/03

Komissio on selvästi ilmoittanut kantansa raportointiin ehdotuksessaan päätökseksi yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seurantajärjestelmästä ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanosta(*2). Neuvosto ja parlamentti ovat pääsemässä sopimukseen asiasta ehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä, eivätkä ne ole ehdottaneet, että raportoinnissa olisi käytettävä viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa.

E-2795/03

Päästökauppaa koskevassa direktiivissä ei ole säädetty erityistä jakosääntöä, esimerkiksi kirjallisessa kysymyksessä esitetyn kaltaista.

Jäsenvaltion on laadittava säännöllisesti kansallinen päästöoikeuksien jakosuunnitelma, joka noudattaa päästökauppaa koskevan direktiivin liitteessä III esitettyjä perusteita.

Vuoden 2006 puolivälissä tehtävässä tarkistuksessa komissio tarkastelee saadun kokemuksen perusteella, olisiko jakomenetelmää ja liitteen III perusteita yhdenmukaistettava edelleen.

Komissio ei ole samaa mieltä jakosäännöstä, jonka johdosta toiminnanharjoittajan päästöoikeusmäärä alenisi tietyllä kaudella sen jälkeen kun toiminnanharjoittaja on myynyt päästöoikeuksia. Tällainen sääntö ei ole direktiivin säännösten mukainen eikä se ole toivottava myöskään taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna.

1
Direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, EUVL L 275, 25.10.2003

2
KOM (2003) 51 lopullinen.

Share Button

08.syyskuu 2003

21:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: