LFAS:n vaikutukset valaskuolemiin selvitettävä

Arvoisa puhemies,
Haluan kiittää puhemiesneuvostoa siitä, että tämä tärkeä asia on otettu käsittelyyn.
Aivan aluksi on todettava, että on täysin oikeutettua pyrkiä kehittämään puolustusjärjestelmää valvomaan uuden teknologian sukellusveneitä, joita on vaikea havaita perinteisillä passiivisilla tutkilla. On selvä, että tutkassa näkymättömiä sukellusveneitä käyttävät vain sellaiset, joiden tarkoitusperät ovat vihamielisiä. Siksi on syytä olla ajantasalla. Kysymys kuitenkin on siitä, millaisen teknologian valitsemme ja mikä on sen ekologinen hinta.
NATO-maiden kehittelemä matalilla taajuuksilla toimiva tutkajärjestelmä eli LFAS (Low Frequency Active Sonar System, LFAS) saattaa aiheuttaa valaiden harhautumisia rannoille sekä kuolemaan johtavia sisäisiä vaurioita niiden sisäelimissä. Tutkan tuottama korkeadesibelinen ja matalataajuuksinen ääni voi kulkea meressä tuhansia kilometrejä.
Valaskuolemia on sattunut alueilla, joilla Yhdysvallat on testannut LFAS-järjestelmää. Maaliskuussa 2000 Bahamasaarilla 17 valasta ajautui rantaan ja kahdeksan niistä kuoli samaan aikaan kun merellä testattiin laivaston tutkajärjestelmää. Kuolleille valaille tehdyissä ruumiinavauksissa todettiin äärimmäisen kovan äänen tuottamia verenpurkaumia aivoissa ja sisäkorvissa. Yhdysvaltain laivasto itse totesi raportissaan Bahamasaarten valaskuolemista LFAS:n olleen todennäköisin syy valaskuolemiin.
Syyskuussa 2002 Kanariansaarilla, siis EU:n alueella, tapahtui isoimpia valaskuolemia 20 vuoteen, kun 17 eri lajien valasta ajautui rantaan ja 15 kuoli sisäisiin verenpurkauksiin. NATO piti samaan aikaan alueella sotaharjoitusta, johon osallistui 58 sota-alusta ja kuusi sukellusvenettä liittoutuman eri jäsenmaista.
LFAS-tutkajärjestelmää on kehitetty 80-luvulta lähtien valvomaan uuden teknologian sukellusveneitä, joita USA:n mukaan on mm. Pohjois-Korealla, Iranilla ja Kiinalla. Perinteisestä tutkasta poiketen LFAS-järjestelmä lähettää erittäin kovaa ääntä, jonka aiheuttamaa kaikua ja siinä heijastuvia aluksia laite seuraa. LFAS-laite tuottaa 1000 hertsin matalataajuista ja keskimäärin 250 desibelin ääntä, jolla se haravoi merenpohjaa satojen kilometrien etäisyyksiltä.
Vielä 160 kilometrin säteelläkin LFAS aiheuttaa 160 desibelin melun, joka on 50 kertaa voimakkaampi kuin Naton turvallisuusraja ihmissukeltajille. Edelleen 480 kilometrin säteellä tutkajärjestelmä tuottaa 140 desibelin melun. Koska desibeli-asteikko on logaritminen, viimeksi mainittu ääni on kymmeniä kertoja voimakkaampi kuin 120 desibelin raja, jonka on todettu aiheuttaneen valaiden poikkeamisia perinteisiltä reiteiltään.
Kovan mutta matalataajuuksisen äänen vaikutukset valaiden käyttäytymiseen ja sisäelimiin ovat moninaisia. Melu saattaa aiheuttaa korvaluiden tuhoutumisen sekä verenvuotoja aivoissa ja keuhkoissa. LFAS saattaa sekoittaa vielä kaukanakin äänilähteestä valaiden kommunikaatiojärjestelmää toimiessaan samoilla matalilla taajuuksilla, joita valaat itsekin käyttävät. Melu vaikeuttaa valaiden suunnistusta, laumojen muodostusta, parittelua sekä ravinnonsaantia. Tutkan ja valaskuolemien yhteyttä on haastavaa todistaa, sillä valaiden jäljittäminen ja niiden käyttäytymisen muutosten tutkiminen pitkällä aikavälillä on erittäin vaikeaa.
Yhdysvaltain laivasto on tehnyt LFAS-järjestelmästä ympäristövaikutusten arvioinnin, mutta hyvämaineiset amerikkalaiset ympäristöjärjestöt pitävät sitä puutteellisena. Liittovaltion tuomari (Elizabeth Laporte) kielsi viime marraskuussa laivastoa toistaiseksi testaamasta LFAS-järjestelmää Yhdysvaltain aluevesillä vetoamalla merinisäkkäiden suojelulakiin. Yhdysvaltain laivastolla on kuitenkin kansallisen viranomaisen lupa LFAS-järjestelmän testaamiseen 432 tunnin ajan muilla merialueilla kuluvan vuoden elokuuhun asti (16.8.2002 – 15.8.2003).
Laivasto on tähän saakka suostunut testaamaan laitteistoaan etäällä rannikkoalueilta sekä poissa merinisäkkäiden tunnetuilta lisääntymis- tai läpikulkualueilta. Tutkijat ovat kuitenkin todenneet, ettei testaaminen ole turvallista edes keskellä Tyyntä valtamerta, sillä valaiden reittejä on mahdotonta kattavasti tietää. LFAS-järjestelemän avulla voidaan kattaa jopa 75 prosenttia maailman meristä.
Täysin selvittämättä on, miten järjestelmä vaikuttaa Välimerellä tai Itämerellä, jossa tutkan kantama on rannasta rantaan eikä eläimillä ole mahdollisuutta siirtyä pois äänen vaikutusalueelta. EU:lla on selvä velvoite toimia ja vaatia tietoja järjestelmästä.
Asiaan liittyy myös selkeä taloudellinen intressi: EU:n alueella toimivat kalastajat ovat olleet viime vuoden aikana huolestuneita tutkajärjestelmän vaikutuksista kalakantoihin kalastusvesillään. Vaikka kalat olisivatkin vähemmän herkkiä järjestelmän haittavaikutuksille kuin merinisäkkäät, on selvä, että tutkan melu saattaa karkottaa kaloja ja siten haitata kalastajien ammatinharjoittamista.

Arvoisa puhemies,
Kiitän komissiota julkilausumasta.
Edellä olevan perusteella on pyrittävä saamaan aikaiseksi LFAS-tutkajärjestelmän käyttökielto toistaiseksi ja selvitettävä nopeasti järjestelmän vaikutukset meren eliöstöön. Olisi paras, että tänään kuullun komission julkilausuman perusteella ja muualta saatavan aineiston pohjalta Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta ottaisi asian käsittelyyn ja laatisi asiasta mietinnön.

Share Button

15.tammikuu 2003

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: