Komissio arvioi Kreikassa raiskatun oikeusturvaa loukatun

Komissaari Vitorinon vastaus Eija-Riitta Korholan kirjalliseen kysymykseen enteilee EU-standardia vähimmäissuojasta

Suomen kansalainen kirjoitti Kreikasta turistimatkalla 1999 saamastaan kokemuksesta: raiskauksen uhri oli saanut otettua ylös tekijän auton rekisteritunnuksen, jonka ilmoitti poliisille vielä samana yönä. Kreikkalaisen lääkärin tekemä tarkastus vahvisti raiskauksen tapahtuneen. Seuraavana päivänä tapahtumat käytiin uudelleen läpi poliisituomarin edessä ja laadittiin kreikankieliset kuulustelupöytäkirjat tulkin avustuksella. Uhri ei saanut kopioita syytekirjelmästä tai tutkintapöytäkirjasta. Kuluvan vuoden helmikuussa uhri sai kutsun oikeudenkäyntiin, mutta syytettynä olikin uhri itse — perättömästä ilmiannosta. Raiskaaja oli vapautettu raiskaussyytteestä lokakuussa 2000 ilman että asiasta olisi ilmoitettu uhrille, jolloin mahdollisuutta muutoksenhakuunkaan ei ollut. Huhtikuussa uhri todettiin syylliseksi perättömään ilmiantoon ja tuomittiin 20 kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Kyseessä on yksittäinen esimerkki, mutta on oletettavaa, että se heijastelee vallitsevaa käytäntöä.

Muodostaako jäsenvaltioiden oikeuskäytäntöjen poikkeavuus sellaisen esteen EU:ssa luoduille kansalaisten vapauksille, että näitä vapauksia ei käytännössä voi pitää todellisina? Miten raiskauksen uhrien asemaa voitaisiin parantaa yhteisin toimin EU:ssa?

Antonio Vitorinon
komission puolesta antama vastaus
(9.1.2003)

1. Parlamentin jäsenen toimittamien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että tapauksessa mukana olleen naisen oikeutta puolustukseen on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan ja Euroopan unionin peruoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdan nojalla rikottu ja, että esitetyt seikat riittäisivät kanneperusteeksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Strasbourgissa.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa 3 kohdassa määrätään, että henkilöllä on oikeus saada tietoa syytteen luonteesta ja perusteesta, hänellä on oltava riittävä aika valmistautua puolustukseensa, hoitaa puolustus joko itse tai edustajan välityksellä, kuulustella todistajia ja saada ilmaista tulkkausapua.
Komissio valmistelee aloitetta jonka tuloksena pitäisi olla koko unionin alueella yleiset vähimmäisstandardit menettelyllisistä takeista syytetylle rikosoikeudenkäynneissä. Vihreä kirja aiheesta julkaistaan tammikuussa 2003, ja joulukuussa 2003 on tarkoitus antaa ehdotus puitepäätökseksi.

2. Yllä kuvatun kaltaisella perusoikeuksien loukkauksella voi tietyissä tapauksissa olla kielteinen vaikutus unionin kansalaisten vapaan liikkumisen oikeuden käyttöön unionin alueella. Kysymystä siitä, miten varmistetaan jäsenvaltioiden parempi perusoikeuksien noudattaminen on syytä käsitellä.

3. Uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä 15. maaliskuuta 2001 tehty neuvoston puitepäätös 2001/220/JHA1 parantaa hyvin paljon kaikkien rikoksen uhrien, raiskausten uhrit mukaan lukien, tilannetta Euroopan unionin alueella.
Puitepäätöksen tavoitteena on esittää jäsenvaltioille vaatimukset rikoksen uhreille tarjottavien palveluiden parantamiseksi. Ehdotetut parannukset sisältävät rikoksen uhrien tiedonsaannin parantamisen, heidän roolinsa tunnustamisen rikosoikeudenkäynneissä, suojakeinojen turvaamisen heille ja heidän perheilleen sekä heidän valintamahdollisuuksiensa lisäämisen yleisesti. Tähän kuuluu se, että uhrien sallitaan osallistua kokonaisvaltaisemmin heitä koskevaan rikosoikeudenkäyntiin (antamalla heille "todellinen ja asianmukainen" rooli oikeudenkäynnissä), jotta tämänkaltaista tilannetta, jossa uhrille ei ollut annettu mahdollisuutta todistaa eikä hän ollut saanut tietoa lopputuloksesta, enää syntyisi.
Muiden säännösten mukaan uhrille annetaan mahdollisuus uhrin ja rikoksentekijän väliseen sovitteluun, jos osapuolet sitä toivovat, varmistaen kuitenkin heidän yksityisyyden suojelun ja erikoissäännökset erityisen haavoittuville ja muussa jäsenmaassa asuville ryhmille ja uhreille. Siinä määritellään myös takeet tehokkaan tiedonvälityksen turvaamiseksi, jotta se olisi verrannollinen vastaajalle tarjottavaan turvaan, oikeusapu ja muu neuvonta – perustelluissa tapauksissa maksuttomana – ja uhrien kulujen korvaaminen, jos he ovat osallisina oikeudenkäynnissä.
Puitepäätös takaa myös oikeuden suojeluun, joka koskee tarvittaessa myös uhrin perhettä, sekä oikeuden korvauspäätökseen rikosoikeudenkäynnin yhteydessä. Puitepäätöksen 11 artiklassa säädetään erityisesti, että jäsenvaltioiden tulee lieventää niiden uhrien vaikeuksia, jotka asuvat jossain muussa jäsenvaltiossa kuin missä rikos on tapahtunut, ja 12 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden tulee toimia yhteistyössä.
Suurin osa säännöksistä on pantava täytäntöön 22. maaliskuuta 2002 mennessä. Puitepäätöksen 5 ja 6 artiklat tiedonvälitystä koskevat takeet ja uhrille annettava erityisapu on pantava täytäntöön 22. maaliskuuta 2004. Puitepäätöksen 10 artikla sovittelu rikosoikeudenkäynnin yhteydessä on pantava täytäntöön 22. maaliskuuta 2006 mennessä.

Share Button

14.tammikuu 2003

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: