Arvoisa puhemies,
onnittelen kollega Nisticóa sovittelutuloksesta, jota on pidettävä parlamentin kannalta hyvänä saavutuksena. Suuri osa tavoitteistamme toteutui ja varmasti on niin, että direktiivi tulee lisäämään yleistä luottamusta sekä luovutetun veren laatuun että luovuttajien terveyden suojeluun yhdentyvässä Euroopassa.
Suomalaisille lopputulos ei kuitenkaan ole napakymppi. Parlamentti hyväksyi verenluovutuksen maksuttomuutta koskevan muutosesitykseni ensimmäisessä käsittelyssä syyskuussa 2001, mutta jouduimme jatkossa antamaan periksi. Me olisimme kernaasti halunneet nähdä ehdotonta maksuttomuusperiaatetta sovellettavan euroopanlaajuisesti; nythän se mainitaan vain toivottavana tavoitteena, ei valitettavasti velvoitteena. Varsinaisessa artiklassa maksuttomuutta koskien toivotaan , että "että veri ja veren komponentit ovat mahdollisimman suurelta osin peräisin tällaisista luovutuksista."(Art.20: 1)
Maksuttomuusperiaatetta vastustettiin harvinaisten verituotteiden vaikealla saatavuudella. Itse olisin ratkaissut asian yksittäistapauksina avaamatta maksullisuutta kaikille verituotteille.
Useat potilas- ja viranomaistahot vetosivat aikoinaan parlamenttiin, ettei se olisi sallinut verenluovutuksen kaupallistumista. Ensinnäkin kyseessä on turvallisuusriski.
Kyseessä on myös eettinen riski. Meillä on vastuu myös siitä miten muu maailma kopioi käytäntöjämme. Jos me sallimme sen, että ihmiskehon osasta, verestä käydään kauppaa, on otettava huomioon että kehitysmaat seuraavat Euroopan esimerkkiä. Tämä voi johtaa riistoon, mutta myös kasvaviin riskeihin.
Kolmanneksi, useat EU-maat ovat allekirjoittaneet bioetiikkasopimuksen (Convention of the human rights and biomedicine), joka yksiselitteisesti kieltää ihmiskehon ja sen osien, veri mukaanlukien, taloudellisen hyödyntämisen.
Suomen ei kuitenkaan tarvitse luopua maksuttomuusperiaatteestaan, sillä resitaaleissa todetaan jäsenvaltoiden oikeudet säilyttää tiukemmat suojatoimenpiteet perustamissopimuksen 154 artiklan 4 kohdan a alakohdan perusteella. Toivon, että kun tätä direktiiviä aikanaan tarkistetaan, pohditaan uudelleen myös maksuttomuusperiaatteen roolia.
