Eduskunnan tulisi päättää ydinvoiman kokonaisraameista

Eduskunnan ei ole mielekästä tehdä päätöstä uuden ydinvoimalan rakentamisen puolesta tai vastaan – älyllistä rehellisyyttä olisi päättää siitä, kuinka suuri osuus Suomen energiantuotannosta perustuu ydinvoimaan, mikä on sillä tuotetun sähkön määrä ja kuinka pitkään ydinvoimaa käytetään, sanoi europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola Lapualla. Silloin taloudellisuusnäkökohtiin perustuva laskelma siitä, kannattaako uutta reaktoria rakentaa, jää luvan hakijalle eli teollisuudelle. Ratkaisu olisi periaatteessa sama kuin Saksassa ja nyt Ruotsissa, mutta kapasiteettiraamit tulisi tietenkin mitoittaa kansallisen tilanteen mukaan. Näin ydinvoiman käytölle olisi Suomessakin selvä takaraja ja energian tuottajilla selvä tieto siitä, että vaihtoehtoja on oltava lähitulevaisuutta silmällä pitäen. Samalla eduskunta joutuisi ottamaan kantaa myös olemassaolevan ydinvoiman käyttöön.

Eduskunnan pitäisi päättää olennaisesta, eli siitä mikä on maamme energiastrategia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Juuri tästä päättäjien tulisi ottaa vastuu. Puhe reaktoreiden lukumäärästä on lähinnä symbolista. Se herättää tunteita sekä puolustajissa että vastustajissa, mutta ei osu asian ytimeen. Eduskunta ei nyt aidosti joudu arvioimaan, miten tuotamme energian lisäämättä kasvihuonekaasupäästöjä.

Epäolennainen keskustelu viidennestä reaktorista on mahdollistanut tilanteen, jossa edustaja voi käytännössä yhtäaikaa vastustaa ydinvoimaa ja kannattaa sitä nykyisessä käytössä ja Venäjältä ostettuna.

Kuvaavaa tähänastiselle päätöksenteon tavalle on, että nykyiset neljä ydinvoimalaa tuottavat tällä hetkellä huomattavasti enemmän sähköä verrattuna alkuperäiseen lupaan. Ja kun toisaalta kaavailuissa on ollut, että uusi viides ydinvoimala lähestyy tehokkuudessaan neljän edellisen lupia yhteensä, ei reaktoreiden lukumäärästä päättämisessä ole mitään mieltä. On oletettavaa, että uudenkin reaktorin kohdalla kapasiteettia kasvatettaisiin hivuttamalla.

Naapurimaamme Ruotsi sai Kioto-taakanjaossa helpomman osan kuin Suomi, ja syy oli se, että Ruotsi oli tehnyt poliittisen päätöksen ajaa ydinvoima alas vuoteen 2010 mennessä. Nyt näin ei kuitenkaan ole tapahtumassa, päätöksen jälkeen ydinvoiman kokonaiskapasiteetti on vain kasvanut. Eilisen Helsingin sanomien mukaan Ruotsin elinkeinoministeri Björn Rosengren arvioi, että ydinvoimasta voidaan luopua kokonaan vasta 30 – 40 vuoden päästä. Tapahtunut osoittaa sen, että poliittinen päätös on ollut vain näennäinen. Siitä on kuitenkin suuri taloudellinen hyöty Ruotsille, etenkin siinä vaiheessa kun siirrytään päästökauppaan, jonka alkujako on toteutumassa kansallisten päästökattojen pohjalta. Ruotsissa pelätään jo osittaisenkin ydinvoimasta luopumisen aiheuttavan hiilidioksidipäästöjen räjähtämisen, vaikka heillä on Suomeen verrattuna huomattavasti enemmän päästötöntä vesivoimaa. Aiemmin myös Saksassa on tehty päätös, jossa määritellään reaktoreiden käyttöikä ja niiden tuottama sähkön määrä.

Ilmastoskenaarioiden valossa pahin uhkamme on ilmaston lämpeneminen; hiilidioksidipäästöjen kasvattaminen on mahdoton ratkaisu. Siksi fossiilisen maakaasunkäytön lisääminen on kestämätöntä kehitystä, Korhola sanoi.

Share Button

16.maaliskuu 2002

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: