Ruokaturvallisuus paranee vain paradigman muutoksella

– Kun EU:ta perustettiin, sen maatalouspolitiikan yksinkertainen tavoite oli taata elintarvikkeiden riittävyys sota-ajasta toipuvassa pulataloudessa. Perustamissopimuksen 33. artikla esittää yhä edelleen tavoitteeksi toisaalta maatalouden tuottavuuden lisäämisen ja maataloustulon turvaamisen sekä toisaalta elintarvikkeiden saatavuuden varmistamisen kohtuullisin kuluttajahinnoin. Lisäksi pyrkimys on, että nämä tavoitteet kohtaavat eli maataloustuotteiden markkinoilla saavutetaan vakaus, muistutti euroedustaja Eija-Riitta KORHOLA (kd) tiistaina Strasbourgissa.

– Jos perustamissopimus kirjoitettaisiin nyt, siihen luultavasti lisättäisiin jotain kaunista kestävästä kehityksestä, ruokaturvallisuudesta ja eläinten hyvinvoinnista. Ruokatuotannon riittävyydestä ei ehkä nähtäisi tarpeelliseksi sanoa enää niinkään paljon, sillä EU:n omavaraisuus saavutettiin 60-luvulla ja tuotantoa on riittänyt yli tarpeen 70-luvulta lähtien, Korhola huomautti.

Korholan mukaan maatalouspolitiikan paradigman muutos on siis ollut tarpeen jo pitkään, mutta ruokaturvallisuuden kriisit ovat tehneet siitä kiireellisen. Samalla siitä on tullut suuren yleisön silmissä keskeinen testi EU:n uskottavuudelle. – Kuluttajan kannalta kysymys ei siis enää ole "kuinka paljon", vaan "mitä" ja "miten".

– Yhä lisääntyvät luomutuotehyllyt kertovat selvästi, että osa kuluttajista on valmis maksamaan laadusta ja turvallisuudesta. Tässäkin kohtaa sosiaalinen kahtiajako on valitettava totuus: hyvinvointi kasautuu, ja siitä osattomaksi jääneet joutuvat ostamaan määrää eivätkä pysty vaatimaan laatua. Juuri tämän jälkimmäisen ryhmän suojaamiseksi EU on liikkeellä monin eri välinein, joista tänään keskustelemme BSE-kriisin seurannasta kansanterveyden ja elintarviketurvallisuuden näkökulmasta, Korhola sanoi.

– Lainsäätäjinä ja päätöksentekijöinä meidän on kyettävä löytämään tasapaino käyttämiemme välineiden, niiden rahoituksen ja niiden WTO- yhteensopivuuden kanssa. Toivon mukaan opimme toimimaan proaktiivisesti nykyisen reaktiivisuuden sijaan. Siinä itse asiassa on paras kriteeri uuden yhteisen maatalouspolitiikkamme onnistumiselle, Korhola korosti lopuksi.

Share Button

04.helmikuu 2002

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: