Sisäinen mielipidepoliisi

Viime viikolla silmiini osui lehtisitaatti, jonka mukaan filosofi Sokrates olisi varoittanut sellaisen yhteiskunnan olevan rappiolla, missä eläimillä on ihmisoikeudet, opettajat pelkäävät ja mielistelevät oppilaitaan ja vanhemmat matkivat lapsiaan. On kai liian aikaista arvioida, tuleeko Sokrates olemaan lopulta oikeassa, mutta ainakin kuvauksena tämä 2400 vuotta vanha analyysi kiinnostaa.

Pitkään on näyttänyt siltä, että eläinten oikeuksia on jopa helpompi puolustaa kuin esimerkiksi ihmissikiöiden oikeuksia. Siinä missä eläinsuojelija, silloinkin kun syyllistyy fanatismiin tai jopa terrori-iskuihin, on "korkeita ihanteita omaava" ihminen, ihmisalkujen puolustaja on ahdasmielinen ja höpsähtänyt, säälittäväkin.

Kuka voisi asiallisesti perustella, miten tämä on mahdollista?

Olen tottakai itsekin välillä kiusaantunut abortinvastustajien puheista. Joskus ne ovat taitamattomia ja naiiveja, niinhän eläinaktivisteillakin. Ja mauttomilla keinoilla vaikeutetaan helposti itse asiaa. Mutta luultavasti tämä aihe on jo leimautunut enemmän kuin järkevien ihmisten kesken kuuluisi. Jos joku avaa suunsa pohtiakseen sikiön oikeuksia, kuulijoiden sisäiset mielipidepoliisit alkavat kimittää: "Holhousta, moralismia, syyllistämistä!"

Hankala juttu. Sikiöiden kohtalosta pitäisi voida keskustella asiallisesti, koska eettiset ulottuvuudet ovat laajat.

Euroopassa käytävään kuumaan kloonauskeskusteluun on tietysti tarttunut myös europarlamentti. Kuluneella viikolla aloitti toimintansa väliaikainen ihmisgenetiikkaa käsittelevä valiokunta, jonka tehtävä on laatia EU:n toimielimille linjauksia nykylääketieteen uusien tekniikoiden suhteen. Olen jäsenenä tuossa valiokunnassa, jonka tehtävänä on tuottaa vuoden sisällä aihealueesta yhteinen kanta.

Kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ihmisen lisääntymiseen tähtäävä kloonaus on epäeettistä. Terapeuttinen eli sairauksien hoitoon tähtäävä sikiön käyttö sen sijaan jakaa mielipiteitä jyrkästi. Europarlamentti torjui syksyllä päätöslauselmassaan jälkimmäisenkin, koska katsoi että ihmisalkoiden luominen tutkimusta varten aiheuttaa selvän eettisen ongelman.

Filosofi Juhani Pietarinen tulkitsi äskettäin (Helsingin Sanomat, 6.1.01), ettei ongelmaa ole. Alkiolla ei hänen mukaansa ole sellaista moraalista asemaa, joka estäisi kantasolujen tutkimisen. Ne jotka vetoavat sikiön potentiaaliseen ihmisyyteen, joutuvat hänen mukaansa saman ongelman eteen jo sperman kanssa: siitäkin voi suotuisissa olosuhteissa tulla vauva, Pietarinen sanoo.

Pietarisen vastaesimerkki ontuu harmillisesti. Potentiaalisuutta on kahta eri lajia, reaalista ja spekulatiivista. Jos sikiön annetaan olla, siitä reaalisesti tulee ihminen. Yksittäisen siittiön spekulatiivinenkin mahdollisuus ristiäisjuhliin on yksi … kuinkahan monesta miljardista? Spekulointia on jatkettava – tasokkaammissa merkeissä.

Uutislehti 100, Tammikuu 2001

Share Button

31.joulukuu 2000

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: