Alussa oli pieni Yrjö Olavi Nieminen, josta tuli isona rakas isäni.
Yrjö 2,5 -vuotiaanaPieni Yrjö kasvoi isoksi ja hankki ison perheen. Ensimmäinen julkinen esiintymiseni ristiäisissäni. Isä ja äiti ovat nelikymppisiä.Pikku-ER yksivuotiaana kesällä 1960. Perhe oli jo saanut aikaan ensimmäisen elämää koskevan väärinkäsitykseni: luulin, että valo syttyy aina kun minä astun huoneeseen.Perheen kanssa isoveljeäni tapaamassa Parolannummen varuskunnassa. Kuvasta puuttuu toinen veljeni Jorma, joka on kameran takana.Viisivuotias ER kesäisellä kedolla imitoimassa ”Janneken Pis”-patsasta, Manneken Pis-patsaan ohella Brysselin toista kuuluisuutta.
Tällä tytöllä ei mene puurot ja vellit sekaisin. Reeta 1984.Joskus kesällä -86 kun otsonikatoa ei ymmärretty vielä kauhistella. Äiti ja Reeta.Raakel yksivuotiaana 1989Ylpeä isosisko ja Raakel vuonna 1989Samat prinsessat jouluna 2005Pääsiäisnoitia ja pupunen, tältä ryhmältä ei vähällä karkilla vitsaa niin vain ostettukaan, keväällä -91Koko perhe palmusunnuntaina virpomassa ystäviemme Virtasten luonaRakas aviomieheni 17-vuotiaana ja ”bad hair day”. Kaverukset Lahdesta, Juha Leppänen, Atte Korhola ja Juha Christensen Italiassa kesällä 1975. Pyjama-asuinen Christensen on juuri sama mies, joka 30 vuotta myöhemmin tullut suomalaisten tietoisuuteen Aceh-rauhansopimuksen taustavaikuttajana.Atte silloin nuorena…Ja minä silloin nuorena… 1987Ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin.. aikuisuus vakavoittaa?Olemme olleet aina tarkkoja, mitä seuraan tulee.
