Zimbabwen vaalit pakottivat pohtimaan demokratian merkitystä

"Zimbabwen parlamenttivaaleja edeltänyt poliittinen painostus, pelottelu ja presidentti Mugaben harjoittama suoranainen rohkaisu väkivaltaan saivat aikaan sen, ettemme kykene puhumaan vapaista ja rehellisistä vaaleista vaikka olimme vilpittömän vaikuttuneita itse vaalipäivinä näkemästämme halusta toteuttaa moitteeton äänestys. Se kertoi meille, että Zimbabwen kansalla on aito halu demokraattisen kansalaisyhteiskunnan rakentamiseen", sanoi europarlamentaarikko Eija-Riitta KORHOLA tänään Strasbourgissa. Korhola osallistui tarkkailijana Euroopan parlamentin valtuuskuntaan Zimbabwen vaaleissa viime viikonloppuna.
"Zimbabwen tapahtumat pakottavat kuitenkin pohtimaan demokratian ja arvojen suhdetta, ja tämä lienee oikea foorumi sen pohtimiseen, jos pidämme kiinni siitä, että EU on arvoyhteisö. Samalla tunnustamme reilusti, ettemme voi liehua maailmalla isällisesti holhoten tai muita yläpuolelta neuvoen, vaan kyse on dialogista. Sen myös EU:n vaalitarkkailua johtanut Pierre Schori ihailtavalla tavalla osoitti", Korhola totesi.

Korholan mukaan Zimbabwessa on tapahtunut jotakin sellaista, jonka pitäisi panna jokaisen poliitikon miettimään, miten estämme vallan turmelevan vaikutuksen – myös omassa keskuudessamme. "Miksi kansan entinen suuri sankari ja itsenäisyystaistelun isähahmo sallii nyt väkivallan käytön vain oman valtansa pönkittämiseksi? Ja mitä on tapahtunut sen ihmisen sielulle ja moraalille, joka julkeaa vaalien aikana julistaa, että olkoonpa tulos mikä tahansa, hallitus pysyy?" Korhola ihmetteli.

"Filosofi ja teologi Niebuhr sanoi aikoinaan, että 'ihmisen oikeamielisyyden taju tekee demokratian mahdolliseksi, mutta hänen taipumuksensa vastakkaiseen suuntaan tekee demokratian välttämättömäksi'. Toisin sanoen ihmisen hyvyys tekee demokratian mahdolliseksi, pahuus taas välttämättömäksi. Minusta tämä on yksi realistisimpia lauseita, joita demokratiasta on koskaan lausuttu. Siitä seuraa, että kukoistaakseen demokratia vaatii sisäänrakennettua kriittisyyttä, valmiutta alistaa itsensä arvostelulle. Kasvatuksessa se merkitsee sitä, että olemme halukkaat, demokratian nimissä, rohkaisemaan ihmisiä kriittiseen kansalaisuuteen. Se taas edellyttää avoimuutta päätöksenteossa ja tiedonkulussa. Vain näin demokratia voi säilyttää itseäänkorjaavan luonteensa."

"Zimbabwessa tajusin kouriintuntuvasti myös sen, että ilman ihmisarvon tunnustamista ei voida puhua ihmisoikeuksistakaan. Ne ovat tyhjää puhetta, ellei sisällä ole ydintä, joka sitoutuu ihmisyksilön ainutkertaiseen arvoon ja loukkaamattomuuteen". Lopuksi Korhola lausui syvän kunnioituksensa niille yli kolmellekymmenelle väkivallan uhrille, jotka joutuivat kuolemaan ilmaistessaan haluaan taistella vapaan kansalaisyhteiskunnan puolesta.

Share Button

03.heinäkuu 2000

21:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: