Korhola (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, kiitän Bloklandia tästä mietinnöstä, hänen tehtävänsä on ollut erittäin vaikea. Ympäristölainsäädännön laatiminen koko Eurooppaa varten on vaativaa, sillä olosuhteet jäsenvaltioissa poikkeavat suuresti toisistaan. Itse tulen maasta, jossa on jo aiemmin valittu hämmästyttävän tarkasti EU:n jätestrategiaa vastaava linja. Suomi vain on päässyt asiassa jo täysin toimiviin käytäntöihin, kuten olette tänä iltana kuulleet. Siksi on ikävää huomata, että samat mekanismit, jotka ovat tarpeen jäteasiansa heikommin hoitaneiden maiden ohjaamiseksi, pakottavat pidemmälle ehtineet maat ottamaan askeleita taaksepäin. Näin ei saisi olla. Kollega Paulsen oli oikeassa: juuri tässä tarvittaisiin läheisyysperiaatteen noudattamista.
Kun jätepolttoaineen käytölle asetetaan epäjohdonmukaisesti paljon ankarampia päästövaatimuksia kuin muille polttoaineille, jätteeksi luokiteltuja polttoaineita lakataan käyttämästä. Vaihtoehtoista käyttöä poltettaville jätejakeille ei ole, vaan ne sijoitetaan kaatopaikoille. Se lisää eloperäisen jätteen mätänemisestä syntyvän metaanin muodostusta ja voimistaa kasvihuoneilmiötä. Tämä pätee erityisesti paperin ja selluloosan tuotannossa syntyvän haitattoman lietteen polttamiseen. Onkin tärkeää, että parlamentti korjaa tältä osin direktiiviehdotusta valiokunnan tarkistuksen 4 mukaisesti.
Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta hyväksyi joitakin sellaisia ehdotuksia, jotka toteutuessaan vaikeuttaisivat ekologisesti perusteltua rinnakkaispolttoa. Muun muassa rinnakkaispolton varsinaisen polttoaineen – siis ei jätteen – päästöraja-arvo vaaditaan samaksi kuin jätteenpolton raja-arvo, vaikka lämpölaitoksissa samaa ainetta EU:n lainsäädännön mukaan saa polttaa suuremmilla päästöillä. Toinen esimerkki on savukaasujen jatkuvien ammoniakkimittausten vaatimus. Se lisää oleellisesti mittauskustannuksia ilman ympäristöetua, sillä mittausvelvoitetta ei ole kohdennettu vain niihin laitoksiin, joissa ammoniakkipäästöjä yleensä voi syntyä. Investoinnit, jotka eivät tuo lisäarvoa ympäristön kannalta, ovat pois ympäristöä hyödyttävistä investoinneista.
