Vähä vähältä alan toipua vaalipahoinvoinnista. Mutta kylläpä kouraisi syvältä. Tässä listani siitä, mihin oksennuspussia tarvittiin:
HENGELLINEN VÄKIVALTA. Kunnioitan valtavasti Veikko Hurstin työtä, mutta ei edes pyhimyksellä ole oikeutta hieroa kytkykauppoja Jumalan puolesta. ”Jos Aho tunnustaa Jumalan ja tukee Hurstin työtä, hänestä tulee presidentti.” Jos viesti oli Aholle, miksi se ylipäänsä piti kertoa äänestäjille? Pelkään arvaavani syyn. Surullista tässä profetiassa oli, ettei sitä voi oikeastaaan koskaan, missään oloissa, osoittaa vääräksi. Filosofian kielellä sanottaisiin, että siltä puuttuu falsifikaatiokriteeri. Mikä olisi riittävää tunnustamista? Aina voi – ihana kyllä jälkeenpäin – sanoa, että se ei ollut tarpeeksi syvää. Juuri tästä syystä poliittisen ja uskonnollisen vallan sotkeminen toisiinsa on epätoivoinen projekti.
HERRAMORAALI. Ruben Stiller havainnollisti miten lyhyt matka on suvaitsevaisuudesta suvaitsemattomuuteen ja miltä näyttää ihminen, joka vaahtoaa, ettei voi suvaita suvaitsemattomia. Vaaliyönä hän leimasi ja nimitteli häviäjiä tavalla, joka muistutti kiusallisen paljon kansallissosialistien kiihkoa.
ARVOKESKUSTELU. Mikä sääli, että perhearvojen avulla kiipeiltiin moraalisen omahyväisyyden ylängöille. Naimisissapysyminen on hieno saavutus, mutta ei sillä kannattaisi liikaa rehvastella, niin paljon on onnesta kiinni. Kun keskustelu juuttui henkilökohtaisuuksiin, syyttelyihin kasvatusjärjestelyistä ja siviilisäädyistä, menetettiin arvokas mahdollisuus pohtia, mikä Suomen koteja vaivaa. Turha yrittääkään vähään aikaan, sillä aihe yököttää monia.
HYVINVOINTIVALTIO. Odotan hartaasti, miten presidentti Halonen lunastaa sieluja syvältä luodanneet puheet. Hän epäilemättä joutuu asiassa napit vastakkain heikoimpien turvaa leikanneen hallituksen kanssa, mutta kansa seisoo vankasti Halosen puolella. Lipponen onneksi muistaa tämän, koska on muistanut muistuttaa siitä myös Ahoa ja kehottanut hyväksymään vaalituloksen.
Surkeat vaalit, mutta ei huono tulos. Vaan sitä en ymmärrä kuka vastedes ilkeää asettua ehdokkaaksi. Voivatko Mäntyniemen loimottavat takat ikinä hyvittää kaikkia koettuja nöyryytyksiä, sietämätöntä läpivalaisua, tirkistelyä ja kulutusta?
Alueuutiset, Maaliskuu 2000
