Terästeollisuuden kuonan hyötykäyttö

Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto soveltaa EU:n jätedirektiiviä siten, että se luokittelee terästeollisuuden sivutuotteena syntyvän kuonan jätteeksi. Tätä vaaratonta tuotetta, jota voidaan perustellusti pitää luomutuotteena ja mm. lannoitteena, on käytetty mm. teiden pohjamateriaalina ja rakennusten perustuksiin. Jätteeksi luokittelu ei suinkaan edistä tuotteen hyödyntämistä, vaan vaikeuttaa sitä monin tavoin.

EU:n jätehierarkia lähtee siitä, että jätteen syntyminen on estettävä; nyt jätedirektiiviä tulkitaan niin, että lopputulos on päinvastainen.

Katsooko komissio, että Suomessa tulkitaan direktiiviä oikein ja kestävän kehityksen mukaisesti?

Voisiko komissio muuttaa paikallisten viranomaisten ohjeita tai täsmentää ohjeitaan, jotta teollisuuden luonnolliset sivuvirrat otettaisiin hyötykäyttöön jätteen synnyn ehkäisemiseksi ja hyötykäytön tehostamiseksi?

KOMISSION VASTAUS:
Margot Wallströmin komission puolesta antama vastaus
(26. kesäkuuta 2002)

Jätteistä 15. heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY(1), sellaisena kuin se on muutettuna, tarkoituksena on ihmisten terveyden ja ympäristön suojeleminen jätteiden keräilyn, kuljetuksen, käsittelyn, varastoinnin ja kaatopaikalle sijoittamisen aiheuttamilta haitallisilta vaikutuksilta. Jätteiden määritelmä annetaan direktiivin 1 artiklan a kohdassa: jätteellä tarkoitetaan "mitä tahansa liitteessä I esitetyissä luokissa mainittua ainetta tai esinettä, jonka haltija hävittää, aikoo hävittää tai on velvollinen hävittämään".

Terästeollisuuden sivutuotteena syntyvä kuona on direktiivissä 75/442/ETY tarkoitettua jätettä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tiettyjä olosuhteita voidaan pitää indisioina aineen hävittämisestä tai hävittämisaikomuksesta. Näin on erityisesti silloin, kun käytetty aine on tuotantoprosessin yhteydessä syntyvä jäämä, toisin sanoen sitä ei ole pyritty saamaan myöhempää käyttöä varten(2). Lisäksi direktiivin liitteessä I on seuraava nimenomainen jäteluokka: "Q 8 – Teollisten menetelmien jäännöstuotteet (esimerkiksi kuonat, tislauskattilan pohjat jne.)". Rauta- ja terästeollisuuden käsittelemättömät kuonat kuuluvat myös yhteisön tasolla vahvistettuun jäteluetteloon(3) sekä jätteiden siirtoa koskevan asetuksen (ETY) N:o 259/93(4) liitteenä olevaan vihreään luetteloon. Komissio ei siis pidä arvoisan parlamentin jäsenen toimittamien tietojen perusteella aiheellisena uskoa, että direktiiviä tulkittaisiin Suomessa väärin tai kestävän kehityksen periaatteen vastaisesti.

Direktiivin 75/442/ETY 3 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet edistääkseen ensiksi jätteiden tuotannon ja niiden haitallisuuden estämistä tai vähentämistä ja toiseksi jätteen hyödyntämistä kierrättämisen, uudelleenkäytön tai talteenoton tai jonkin muun toiminnan avulla tarkoituksena erottaa siitä uusioraaka-aineita tai jätteen käyttämistä energianlähteenä.

Terästeollisuuden kuonan luokitteleminen jätteeksi ei estä käsittelemästä sitä kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. Yhteisön jätelainsäädännön pääasiallinen tavoite on varmistaa, että kaikki aineet ja esineet, jotka hävitetään, aiotaan hävittää tai ollaan velvolliset hävittämään, hyödynnetään tai niistä huolehditaan vaarantamatta ihmisten terveyttä ja käyttämättä menettelyjä tai menetelmiä, joista voi aiheutua vahinkoa ympäristölle(5). Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut, vaikka yksittäinen jäte ei koostumuksensa kannalta aiheuttaisi vaaraa ihmisten terveydelle ja ympäristölle, sen käsittelytavasta voi hyvin johtua rasitusta ja vaaraa ympäristölle(6).

Esimerkiksi arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemien jätteiden kestävän käsittelyn edistämiseksi jäsenvaltiot voivat direktiivin 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti tietyillä edellytyksillä vapauttaa jätteiden hyödyntämistä harjoittavat laitokset tai yritykset toimilupaa koskevasta vaatimuksesta, jolloin toimivaltaisten viranomaisten on yksinkertaisesti rekisteröitävä ne. Tämän säädöksen ansiosta jäsenvaltiot voivat siis helpottaa jätteiden hyödyntämistä vähentämällä hallinnollisia vaatimuksia vähimmäistasolle, joka on direktiivin ympäristönsuojelutavoitteiden mukainen. Lisäksi terästeollisuuden kuonan mainitseminen jätteiden siirtoa koskevan asetuksen (ETY) N:o 259/93 vihreässä luettelossa merkitsee, että yhteisössä vaaditaan tämän jätteen rajatylittäviltä siirroilta vain vähän valvontaa. Näin ollen komissio katsoo, ettei ole syytä muuttaa yhteisön nykyistä kantaa jätteiden synnyn estämiseen ja jätteiden hyödyntämiseen, joita molempia edistetään yhteisön ympäristölainsäädännössä.

——————————————————————————–
(1) EYVL L 194, 25.7.1975. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna 18. maaliskuuta 1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/156/ETY (EYVL L 78, 26.3.1991) ja komission päätöksellä 96/350/EY (EYVL L 135, 6.6.1996).
(2) Ks. asiat C-418/97 ja 419/97, ARCO Chemie Nederland Ltd [2000] ECR I-4475 (erityisesti tuomion 83-88 kohta) ja asia C-9/00 Palin Granit Oy, tuomio 18.4.2002 (ei vielä julkaistu kokoelmassa), 32 kohta.
(3) Nimike "10 02 02 – käsittelemättömät kuonat", komission päätös 2000/532/EY, tehty 3.5.2000, jätteistä annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdan mukaisen jäteluettelon laatimisesta tehdyn komission päätöksen 94/3/EY ja vaarallisista jätteistä annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdan mukaisen vaarallisten jätteiden luettelon laatimisesta tehdyn neuvoston päätöksen 94/904/EY korvaamisesta (EYVL L 226, 6.9.2000), sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2001/118/EY (EYVL L 47, 16.2.2001), komission päätöksellä 2001/119/EY (EYVL L 47, 16.2.2001) ja neuvoston päätöksellä 2001/573/EY (EYVL L 203, 28.7.2001).
(4) Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta 1.2.1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 259/93 liitteessä II oleva nimike "GC 070 ex 261900 – Raudan ja hiiliteräksen (mukaan lukien niukkaseosteinen teräs) valmistuksessa muodostuva kuona, ei kuitenkaan erityisesti kansallisten ja asiaankuuluvien kansainvälisten vaatimusten ja standardien mukaisesti tuotettu)" (tämä kohta kattaa kyseisten kuonien käytön titaanioksidin ja vanadiumin lähteenä) (EYVL L 30, 6.2.1993).
(5) Ks. erityisesti direktiivin 75/442/ETY 4 ja 8 artikla.
(6) Asia C-9/00 Palin Granit Oy, tuomion 47-49 kohta.

Share Button

29.marraskuu 1999

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: