Väärä suunta, siinä kaikki

IHMISKUNTA TAVITSEE RAJOITTAMISEN TAITOA. MUUTEN SE KUOLEE AHNEESEEN VAPAUTEENSA.

Olin varsin yllättynyt, kun luin Helsingin Sanomista (12.1.97), ettei kysymys kauppojen aukioloajoista ole sisällöllisesti hallituskysymys vihreille. Vain Erkki Pulliainen totesi kysymyksen olevan mitä vihrein.

Mitä muuta se sitten on kuin vihreä kysymys? Jos pyritään yhteiskuntaan, joka pyörii täydellä teholla koko ajan, eikö suunta ole täsmälleen väärä? Aukioloaikoja vapauttamalla pilataan se ainoa kilpailusta vapaa päivä viikossa.

Mitä hittoa kannattaa hurskastella kansainvälisissä ympäristökokouksissa ja luvata vetää länttä kohti vähemmän kuluttavaa elämäntapaa, jos poliittiset ratkaisut tehdään menneen maailman ehdoilla?

Jotenkin tämän saattaisi antaa anteeksi – ja silloinkin vain poliittisen mikroilmaston näkökulmasta – jos voitaisiin perustella, että aukioloaikojen vapauttaminen lisäisi suomalaista työllisyyttä. Niin ei kuitenkaan arvioida käyvän, pikemminkin päinvastoin, sen osoittaa Sami Kajalon Helsingin kauppakorkeakoulussa viime vuona tekemä tutkimus.

Työllisyys ei parane, mutta pikkukaupat tulevat kärsimään. Juuri se yrittämisen taso, jota vihreiden luulisi eniten tukevan, on nyt ahtaalla. Pehmeä siirtymävaihe, jonka mukaan muutos koskisi yli 400 neliömetrin myymälöitä vasta parin vuoden päästä, on poliittista hurskastelua. Rahalla voi rajoitukset kiertää – suurimmat marketit suunnittelevat jo väliseiniä, joiden avulla liike saadaan pienennettyä pyhäpäiväksi.

Kajalo ilmaisi kuitenkin kannattavansa aukioloaikojen vapauttamista. Perusteluna oli yksinkertaisesti se, että tämä on trendi maailmalla ja kuluttajat ovat olleet tyytyväisiä. Ehkä Paavo Lipponen ja muutama muukin poliitikko turvaa tähän tietoon.

Samalla kun suostuu kaventamaan liiketyöläisten vapauksia, mieltä rauhoittaa se että isolle massalle asia on myönteisen yhdentekevä. Eihän heille käy kuinkaan. Niin helppoa ja riskitöntä politiikkaa: ei tarvitse kuin vain myötäillä harmittomimpia trendejä!

Kauppojen aukioloajat ei liene Suomen kohtalonkysymys. Mutta symboliarvoltaan kysymys on yhteiskunnallisesti merkittävä. Jospa osaisimme jarruttaa edes tässä.

Vapaus on ihana, suggestiivinen sana. Kuka olisikaan niin mäntti, että viitsisi asettua sellaista vastaan ja puhua rajoitusten puolesta tässä ajassa? Mutta juuri vapaaehtoista rajoittamisen taitoa ihmiskunta tarvitsee, pienissä ja suurissa asioissa. Muuten se kuolee ahneeseen vapauteensa.

Vihreä Lanka, helmikuu -97

Share Button

12.helmikuu 1997

05:58

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: