Holhottu totuus

JOS SUVAITSEVAISUUS ON ELINEHTO, EI TOTUUDEN HOLHOAMISEEN OLE VARAA.

Jokin aika sitten sain päiväkahvit väärään kurkkuun, kun luin Ylioppilaslehden (18.10.96) pikku-uutisen otsikolla Psykologian laitos meni uskovaisten halpaan:

“Psykologian laitokselle sattui nolo lapsus, kun opiskelijoiden ja opettajien yhdessä järjestämälle seksuaalipsykologian luentosarjalle oli vahingossa livahtaa tieteellisesti erittäin kiistanalainen vieraileva luennoitsija, Gerard J.M. van den Aardweg Amsterdamin yliopistosta. Uskonnollisten järjestöjen kanssa puuhastelevan Aardwegin luentoa ‘Voiko psykoterapia muuttaa homoseksuaalisuutta’ ehdittiin jo oikein mainostaa Yliopistolehdessä. Suomalaiset homoaktivistit kiiruhtivat kertomaan psykologian laitokselle, että kyseinen mies edustaa kaikkea muuta kuin nykyaikaista tieteellistä käsitystä homoudesta. Luento peruttiin.”

Jäin oikein miettimään, mitä mahtoi tällaisen tekstin editoineen toimittajan mielessä liikkua. Eikö mikään hälyttänyt? Eikö haiskahtanut 70-luku, tai vielä pahempaa, 30-luku? Vai olisiko meidän kaikkien lukijoiden pitänyt yhtyä kauhistelemaan, kun tieteellinen totuus oli joutua uhatuksi? Onneksi valppaat totuudenvartijat ehtivät hätiin, eikä mitään pahaa ehtinyt tapahtua.

Jos olisin psykologian opiskelija, olisin huolissani siitä, että tieteellistä paradigmaa varjellaan näin tarkasti. Sehän tietää sitä, että laitokseni on päättänyt jo lopullisesta totuudesta eikä altista sitä enää kritiikille.

Jos olisin homo, olisin sydänjuuriani myöten loukkaantunut tavasta, jolla seksuaalista identiteettiäni puolustetaan: leimaamalla muita ja sulkemalla suita. Sehän tietää sitä, että elämäntapani oletetaan tarvitsevan tuekseen holhousta.

Varsinaista asiaa en ole seurannut, sen myönnän. En edes tiedä, onko tuo psykoanalyytikko ja tohtori – tarkistin Internetistä – kunnon tutkija vai humpuukimaakari. Pointtini onkin aivan muualla.

Tuo uutinen oli manipulatiivisuudessaan pelottava. Kenenkään teilaamiseksi ei pitäisi riittää uskonnollisten järjestöjen kanssa puuhastelu tai kiistanalaisuus. Jokainen vähänkin lukenut tietää, ettei yksiselitteistä tieteellistä totuutta homoudesta vielä edes ole. Ja ajatella, että se röyhkeä mies yritti livahtaa laitokselle. Kertokaa miten semmoinen tapahtuu!

Totta kai myös ymmärrän. Minunkin heterovatsaani vääntää, kun kuulen millaisella huolettomalla kovuudella jotkut uskovaiset luokittelevat homot helvettiin. Monista kuulee, etteivät he ole elämässään suostuneet kohtaamaan ensimmäistäkään homoa.

Homojenkin kannattaa silti varoa sahaamasta omaa oksaansa. Jos erilaisuuden suvaitseminen on elinehto, ei yhden totuuden liikkeisiin ole yksinkertaisesti varaa. Eikö historia opeta sen vertaa?

Vihreä Lanka, joulukuu -96

Share Button

12.joulukuu 1996

06:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: